tiistai 23. kesäkuuta 2015

Yliluonnollisesti - Kiersten White

Paranormaali-sarjan 2.osa.

Evie on vihdoinkin saanut sen tavallisen elämän, josta hän on haaveillut. Järkytyksekseen hän huomaa, että tavallinen elämä voi olla... ...aika tylsää.
Juuri kun Evie alkaa kaivata aikoja Kansainvälisen paranormaalien hallintaviraston leivissä, hän saa mahdollisuuden palata töihin.
Vaan kun yksi tehtävä toisensa jälkeen epäonnistuu, Evie alkaa epäillä koko touhun järkevyyttä. Kun kaiken lisäksi Evien ex-poikaystävä Reth ilmestyy paikalle kertomaan järisyttäviä paljastuksia Evien menneisyydestä, Evielle valkenee, että meneillään on taistelu, joka saattaa syöstä koko maailman kaaokseen. Ja kaiken keskiössä on Evie itse.
Se siitä normaalista.

Tämä kirja ei sytyttänyt sitten yhtään! Alku oli todella tylsää luettavaa. Evie on tavallisessa koulussa mutta arki onkin yllättäen tosi laimeaa eikä mitään hurjaa tapahdu. Sivuja vain yrittää kahlata eteenpäin ja toivoo, että meno kohta paranee. Puolenvälin  jälkeen näin käykin mutta ei meno silti päätä huimaa.
  Evie ottaa myös päähän jatkuvalla narinallaan ja valehtelullaan. Ja mainitsinko jo itsesäälissä rypemisen! Kirjan valopilkku onkin hieman yllättäen uusi henkilö Jack. Hänestä en tykkää oikeastaan yhtään mutta ainakin hän piristää kirjaa joka käänteessä. 
  Iso miinus myös juonen läpinäkyvyydestä. Pahiksen arvaa jo heti kättelyssä joten loppuun ei jää juuri ollenkaan yllätyksellisyyttä. 
  Viimeinen osa on vielä lukematta ja taidan lukaista sen läpi. Eipä siihen kauaa mene vaikka teos olisi yhtä huono kuin tämä.

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Paranormaali - Kiersten White

Paranormaali-sarjan 1.osa.
Kuusitoistavuotias Evie haluaisi olla ihan tavallinen nuori. Mutta normaalielämä on hieman hankalaa, kun ex-poikaystävä on keiju, Evie on kovaa vauhtia retkahtamassa muodonmuuttajaan, ja hänen työnään on yliluonnollisten olentojen kiinni ottaminen.
Eviellä on oma erityinen kykynsä: hän näkee vampyyrien, ihmissusien, noitien ja muiden olentojen naamioiden läpi. Yhtäkkiä olentoja alkaa kuolla ja kaikki todisteet viittaisivat siihen, että Evie on muinaisen ennustuksen keskiössä. Se siitä tavallisesta elämästä...

Ensivaikutelma kirjasta oli vähän sama kuin aikoinaan Percy Jacksonista. Kirjan tyyli on yli-teinimäinen, mikä oli vähän liikaa jopa minulle. Koska Percy osoittautui aikoinaan loistavaksi kirjavalinnaksi, en antanut periksi, mikä olikin hyvä päätös. Kirjan alku oli osa hyvin suunniteltua kokonaisuutta ja päähenkilö olikin loppujen lopuksi normiteiniyttä ihannoiva luonnonoikku. Kuulostaapa houkuttelevalta!

En oikein tykästynyt kirjan perusjuoneen. Olihan hirviöagentti mukavaa vaihtelua mutta perinteisemmät juonikuviot ovat enemmän minun mieleeni. Tyylinsä puolesta (lue: teinimeininki) mukaan olisi sopinut rento humoristinen asenne. Nyt meno oli turhan vakavaa eivätkä tunnelmaa keventäneet edes hyvät vitsit. Kirjan tapahtumat etenivät toisaalta hyvää vauhtia ja monenmoista ehti tapahtua vaikkei kirja ole kovin paksu. Ei käynyt aika pitkäksi tätä lukiessa.

Kirjan keijut olivat todella hämärää porukkaa. Vaikka kirjassa oli useaan otteeseen mainintoja keijujen erikoisesta maailmankatsomuksesta niin tuntui ettei heidän motiiveistaan paljastettu yhtään mitään. Siis ryöstävät tyttöjä mustiin saleihinsa, jotta voivat tanssia heidän kanssaan!? Kuulostaa ihan joltain uneltani ja ne ovat yleensä hyvin omituisia...

Kokonaisuudessaan ihan hyvää ajanvietettä vaikkei lempikirjoihini lukeudukaan! Iskee varmasti nuorempaan lukijakuntaan paremmin!

torstai 11. kesäkuuta 2015

Kuolematon - J.R.Ward

Langenneet enkelit -sarjan 6.osa.

J. R. Ward KuolematonLangenneet enkelit -kirjasarjan loppunäytöksessä syntinen maailma kohtaa pelastuksensa - mutta millaisen pelastuksen? Vastahakoinen ihmiskunnan pelastaja, langennut enkeli Jim Heron, on vakaasti päättänyt suojella helvetistä vapauttamaansa viatonta Sissyä, vaikka se heikentääkin hänen mahdollisuuksiaan peitota demoni Devina. Enkelin pitäisi myös pelastaa ihmiskunta, ja tämä onkin hänen suurin haasteensa koskaan...
No onpahan tämäkin sarja saatu loppuun. Ja selvisi vihdoin, miksi sarjassa on vain kuusi kirjaa vaikka pelastettavia sieluja on seitsemän. Viimeisesä kirjassa olikin kaksi sielua! Pientä pikakelausta sarja mielestäni kaipasikin joten tämä oli mielstäni hyvä ratkaisu.
Yleisesti Wardin kirjat ovat ihanan rentouttavaa luettavaa. Tykkään lisäksi sarjojen päätösosista, koska vaikka sarja muuten olisi mennyt jahkailuksi niin viimeinen kirja kyllä lopettaa sen. Tämä pätee hyvin myös tähän kirjaan vaikka jotkin ratkaisut olisi hyvin voinut tehdä jo aiemmin. Jännitys tietysti pysyi paremmin yllä mutta viimeiseen kirjaan oli mielestäni ympätty liikaa asiaa. Aiemmista kirjoista taas tuntui välillä uupuvan kunnon juoni joten hieman tasaisempi jako tässä asiassa olisi voinut parantaa lopputulosta. 

Henkilöiden osalta kirja oli vähän tylsempi kuin muut, koska uusia hahmoja ei juuri otettu kuvioon mukaan. Cissyn ja Jimin suhde ei oikein jaksanut  innostaa samalla tavoin kuin uudet kiihkeät suhteet. Salaisuuksien osuus ainakin jäi vähemmälle kun Jimin menneisyys oli jo yleisesti tiedossa. 

Kokonaisuudessaan kirja oli varsin viihdyttävä, koska tykkään Wardin kirjoitustyylistä niin kovasti. Mitään hirveän yllättävää kirja ei tarjonnut mutta jotain kuitenkin. Pääasiassa olen kuitenkin tyytyväinen kun sarja on nyt loppu. Jospa vampyyririntamalta kuuluisi välillä uutta, koska se puoli on kyllä mielstäni parempaa luettavaa. Empä taida enää tämän sarjan pariin palata mutta mukava lukukokemus kuitenkin!

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Yön perintö - C.J.Daugherty

Night School -sarjan 2.osa.


Allien elämä sisäoppilaitoksessa käy vaaralliseksi. Suojellako perhettään vai luottaako uusiin ystäviin?
16-vuotias kapinallinen Allie on löytänyt Cimmerian sisäoppilaitoksesta toisen kotinsa. Koulu on tuonut hänen elämäänsä myös Carter Westin, unelmien poikaystävän.
Cimmeriassa toimii Yökouluksi kutsuttu salaseura. Se paljastuu vaikutusvaltaiseksi salaiseksi organisaatioksi, jonka jäsenet ulottavat valtansa paljon koulua pidemmälle. Yökoululla on myös vihollisia, näiden joukossa Allien kadonnut veli. Pian selviää, että Allie ja kaikki muutkin koulun oppilaat ovat suuressa vaarassa.
Tartuin innolla sarjan toiseen osaan, koska ensimmäinen kirja vei niin täysin mukaansa. Toinen kirja oli kuitenkin iso pettymys. Suurimmat salaisuudet paljastettiin jo ensimmäisessä luvussa ja lopputeksti toisti lähinnä aiemman kirjan teemoja. Allien, Carterin ja Sylvainin kolmiodraaman olisi voinut jättää yhteen kirjaan eikä Jon käytöksen olisi tarvinnut noudattaa täysin samaa kaavaa kuin edellisessä. Eipä tällä kirjalla oikein ollut mitään yllätyksiä tarjottavana, siksi varmaan tämä blogipäivityskin on viivästynyt. Kevyttä luettavaa oli edelleen, joten elämme toivossa, että seuraava olisi parempi.