Puoliksi paha - Sally Green

Puoliksi paha on henkeäsalpaava tarina erään pojan selviytymiskamppailusta. Ihmisten keskuudessa elävässä salaisessa noitayhteisössä mustia ja valkoisia noitia yhdistää yksi asia: pelko poikaa kohtaan, joka kuuluu molemmille puolille ja ei kummallekaan.
Nathan Byrn on puoliksi paha.
Hän on puoliksi valkoinen noita, puoliksi musta.
Hänen äitinsä oli parantaja, hänen isänsä on murhaaja.
Hän on kaikkien hylkäämä mutta jokaisen jahtaama.

Jotenkin en halunnut lukea tätä kirjaa vaikka näin jälkikäteen en oikein muista miksi. Juonikuvaus kuulosti hyvin samanlaiselta kuin Susiemon klaani mutta toteutus oli hyvin erilainen. Pahaa teki moneen otteeseen se kohtelu, jonka pieni lapsi sai osakseen vain ja ainoastaan syntyperänsä tähden. Mustat ja valkoiset noidat olisi ilman noita-sanaa vonut suoraan sijoittaa rotuerottelun aikaan. Mulatit tuskin saivat parempaa kohtelua osakseen kuin Nathan.
  Kirja oli kurjuudesta huolimatta aivan ihana! Tässä oli vauhtia alusta loppuun eikä Nathanin usko elämään kuole missään vaiheessa. Päinvastoin, hän on valmis panemaan kaiken peliin, koska tietää, että muuten toivoa selviytymisestä ei ole. 
  Nathan saa kasvaa perheensä kanssa mutta sekään ei tarjoa varauksetonta tukea. Kukaan ei luota Nathaniin paitsi mummo. Itselle tuli ainakin vahvasti ajatus, että miten Nathanista voi tulla hyvä jos kaikki olettavat hänen olevan paha? Nathan itse hakee ajatuksissaan hyväksyntää isältään, joka ei ole läsnä pojan elämässä. Tämä lapsellinen luottamus isän hyvyyteen tuntui monesti katteettomalta tosiasioiden valossa mutta paljon jäi vielä ratkaisematta. 
  Seuraava osa on pakko saada pian käsiinsä!

Mifongin kätkemä - J.S.Meresmaa

Mifonki-sarjan 4.osa.


"Minun veressäni on sekä maruaania että mifonkeja, ja jos minä jotain haluan, otan sen."

 Merontesissa kuohuu. Nuori kuningas Ciaran on syösty vallasta, ja hän joutuu pakenemaan henkensä kaupalla vallananastajan vainoa. Pakomatkassa Ciarania auttaa harvojen ja valittujen hovinedustajien lisäksi hänen äitinsä Ardis, joka on omien kiperien ratkaisujensa edessä: Voisiko hän antaa itselleen luvan elämänsä rakkauteen, siihen suurimpaan ja sykähdyttävimpään? Vai tulisiko hänen palata Itämantereelle tutun ja turvallisen aviomiehensä ja nuorimman tyttärensä luokse? Ratkaisevan kysymyksen Ardisille esittää kuitenkin Ciaran.

 Heistä kumpikin saa huomata, että valta ja vapaus kietoutuvat toisiinsa joskus yllättävillä tavoilla.

 Suurten menetyksien kalvama Fewrynn vie itsensä äärirajoille kajotessaan niin mielensä kuin mahtinsa varjopuoleen. Elämän ja kuoleman rajamailla häntä opastaa mustan mahdin vankeudesta selvinnyt Linn Rondestani. Kuinka pitkälle mifongilta saatu mahti kantaa? Entä mitä kaikkea siihen kätkeytyy? Jokaisella teolla on seurauksensa, ja Fewrynn saattaa alulle jotakin, joka saa koko Merontesin kauhun valtaan.

 Ardisin ja hänen lastensa lisäksi vauhdikkaaseen tarinaan punoutuu Merontesin vallannut kuningas, jonka voittoa himmentää henkilökohtainen menetys; muistinsa myötä minuutensa kadottanut salaperäinen Joentuoma, sekä tietenkin Dante Rondestani, joka joutuu ikävien totuuksien äärelle yrittäessään tasapainoilla sebuiuuden vaateiden ja ihmisen halujen välillä.

Tämä kirja ei oikein herättänyt sen kummempia tunteita. Edellisen kirjan lukemisesta on jo vierähtänyt tovi joten aika paljon sai kaivella muistia ennenkuin sai palaset sopimaan jotenkin yhteen. Kirjaa oli silti kiva lukea ja tapahtumat etenivät sopivan rivakasti. 
  Kirjan juonessa olisi silti ollut parantamisen varaa. Huomasin jatkuvasti suunnittelevani parempia juonenkäänteitä henkilöiden päänmenoksi. Ardisin ja Danten kuvioihin kyllästyin jo ajat sitten eikä se nytkään jaksanut sykähdyttää kun aikaa on kulunut lähes 20 vuotta. Koko touhu tuntuu lähinnä surulliselta elämän haaskaukselta kun sitä ei saa viettää rakastamansa ihmisen kanssa. Onneksi tämä tarina oli laitettu vain sivujuoneksi, jolloin se vielä menetteli. Ikävämpi juttu sensijaan oli, että kirjan teemana tuntui muutenkin olevan onnettomat rakkaustarinat. En nyt suoraan muista ketään, joka olisi ollut onnellisesti rakkaansa kanssa. Varsin masentava tunnelma siis niiltä osin.
  Suurin ongelma kirjassa ovat kuitenkin henkilöt itse. Huomasin, etten oikein pidä kenestäkääm henkilöstä erityisen paljon. Tästä johtuen kenekään vastoinkäymiset eivät hetkauttaneet suuntaan tai toiseen. Fewrynnin toilailut tuntuivat vähän väkinäisiltä ja Ciaran muistuttaa ihan liikaa isäänsä ällö-Landisia, jotta häneen voisi tykästyä. 
  Aion kuitenkin lukea seuraavankin osan, koska en millään viitsi jättää periaatteessa hyvää sarjaa kesken. Tämäkin kirja oli ihan viihdyttävä vaikka se "jokin" olikin hukkunut matkalle. Toivottavasti seuraavasta kirjasta irtoaisi enemmän!