Kahdesti haarautuva puu - Ursula K. Le Guin

Aloin innoissani lukea jälleen yhtä Le Guinin kirjaa mutta alku olikin yllättäen tahmeaa luettavaa. Siksi se jäikin muutamaksi viikoksi hyllyyn pölyttymään ennenkuin sain taas jatkettua tarinaa. Onneksi jatkoin, koska siitä eteenpäin kirja oli huomattavasti mielenkiintoisempi. 
  Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääosin Aka-nimiselle planeetalle. Päähenkilö on kuitenkin kotoisin maasta ja kirjassa vieraillaan myös siellä takaumien muodossa. Alkuun kuvaukset Akasta ovat todella karuja ja varmaan siksi kirja jäi hyllyyn odottamaan parempia aikoja. Varsinkin alku toi monilta osin mieleen nykypäivän dystopiat eikä siitä kovin kaukana olla muutenkaan. Synkkyys kuitenkin katoaa sillä hetkellä kun päähenkilö Sutty lähtee pääkaupungista maaseudulle. Ihanat tarinat ja mielikuvitus loihtivat lukijalle paljon rikkaamman ja elävämmän kuvan tästä vieraasta planeetasta. Jotkin yksityiskohdat, kuten kirjojen tuhoamiseen liittyvät samankaltaisuudet maassa ja akalla, tuntuivat välillä ärsyttäviltä. Ja toisaalta loppuratkaisun myötä ei puolestaan voinut kuin ihmetellä miksei itse ollut tajunnut jotain näin yksinkertaista.
  Akalaisten ajattelutavan ymmärtäminen on kuin palapelin ratkomista ja muistuttaa kovasti nykypäivän antropologiaa, eri mittakaavassa vain. Akallakin tuntuu asuvan ihmisiä ja hieman hämmensi tämä yksityiskohta kun kyse on kuitenkin täysin vieraasta planeetasta. Luulisi, että erot olisivat suuremmat. Toisaalta tämä oli havaittavissa myös hainilaisten ajattelussa ja tavassa kutsua itseään ihmisiksi. Tähänkin ehkä löytyy siis selitys jostain aiemmasta tai myöhemmästä sarjan kirjasta. Muuten täytyy vain olettaa tämä kirjailijan visioksi hyvin yhteneväisestä universumista.
  Tarinan juoni rakentuu pitkälti akalaisten maailmankatsomukseen, joka perustuu tarinoihin. Itselle jäi silti sellainen olo, että taustalla olisi jotain enemmän. Monissa tarinoissa puhuttiin lentämisestä ja levitointiakin sivuttiin aiheena. Tähän ei kuitenkaan tartuttu sen kummemmin ja itseäni se jäi vaivaamaan. Todennäköisesti tämä on niitä aiheita, jotka kukin saa miettiä ihan omassa mielessään kuten parhaaksi katsoo.
  Taidan nyt pitää vähän taukoa tästä kirjailijasta ja lukea loput sarjan kirjat joskus myöhemmin. Tämä kirja jää varmasti pidemmäksikin aikaa mieltä askarruttamaan ja suosittelen toki muillekin jos 
kiinnostusta löytyy.

Harhakaupunki - Ursula K. Le Guin

Syrjäiseen kylään ryömii metsästä kissansilmäinen muukalainen, joka on kadottanut puhekykynsä ja kaikki muistot menneisyydestään. Kyläläisten hoivissa hän saa nimen Falk ja löytää elämälleen uuden suunnan. Ennen pitkää hänen on kuitenkin lähdettävä etsimään totuutta menneisyydestään, itsestään ja ihmisten asuttamasta maailmasta. Alkaa matka halki valtavan mantereen, Es Tochin kaupunkiin, josta Shing hallitsee valheillaan koko tunnettua maailmaa.

Harhakaupunki on itsenäinen jatko-osa Ursula K. Le Guinin mestarilliseen Hain-sarjaan. Julkaisujärjestyksessä kolmas romaani sijoittuu tulevaisuuden Pohjois-Amerikkaan. Ihmiskunta elää Terralla hajallaan pienissä yhteisöissä, ja Kaikkien maailmojen liiton kulta-aika, sen tieteet ja teknologia ovat lähes unohtuneet.

Tämän kirian tapahtuvat olivatkin onnekkaasti suoraan jatkoa Maanpakolaisten planeetalle. Tai miten sen nyt ottaa, aikaa oli kulunut ainakin 500 vuotta ja tapahtumat olivat sinänsä aika erillään edellisestä osasta. Tämä sarja tuntuu kuitenkin kertovan hainilaisten historiasta pienin aikaikkunoin, jolloin kokonaiskuva saadaan pidemmältä aikaväliltä. Silloin tapahtumien ei tarvitse tapahtua niin nopeasti ja voidaan keskittyä kuvaamaan käänteentekeviä hetkiä. Jos toisaalta sattuu tykästymään henkilöihin niin heitä on turha odottaa enää seuraavassa kirjassa.

Kirjan päähenkilö on muistinsa menettänyt Falk. Kirja on kasvutarina itsensä löytämisestä ja toisaalta vaikeudesta toimia oikein kun on kadottanut minuutensa. Kertomus on koskettava ja kirjailija on hyvin onnistunut kuvailemaan ympäristön vaikutusta ihmisen kehitykseen. On hämmästyttävää, kuinka erilainen ja toisaalta samanlainen Falkin aikaisemmat muistot omaava henkilö on kuin muistinmenetyksestä kärsivä Falk.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat vaihteeksi maapallolle. Maailma sinänsä ei ole kovin mielenkiintoinen. Ihmiskunta on taantunut maanviljelijöiksi ja paimentolaisiksi muukalaisrodun alistamana eikä peloissaan uskalla tehdä mitään asian muuttamiseksi. Asia, mikä jäi vaivaamaan minua eniten, olivat juuri nuo pelätyt kostoiskut. Muukalaisten  tärkein ohjenuora oli, ettei ketään tai mitään saa tappaa. Jos kylä on tuhottu maantasalle on hyvin epätodennäköistä, että kaikki asukkaat olisivat enää elossa. Tähänkin kirja tuntui tarjoavan vastauksen ja jäi mielikuva, että kirjailijakin on miettinyt asiaa. Mutta ei, sekin teoria vesittyi melko pian kirjan edetessä.

Kokonaisuudessaan silti ihana kirja ja aion jatkaa Le Guinin parissa vielä toistaiseksi.