Puoliksi paha - Sally Green

Puoliksi paha on henkeäsalpaava tarina erään pojan selviytymiskamppailusta. Ihmisten keskuudessa elävässä salaisessa noitayhteisössä mustia ja valkoisia noitia yhdistää yksi asia: pelko poikaa kohtaan, joka kuuluu molemmille puolille ja ei kummallekaan.
Nathan Byrn on puoliksi paha.
Hän on puoliksi valkoinen noita, puoliksi musta.
Hänen äitinsä oli parantaja, hänen isänsä on murhaaja.
Hän on kaikkien hylkäämä mutta jokaisen jahtaama.

Jotenkin en halunnut lukea tätä kirjaa vaikka näin jälkikäteen en oikein muista miksi. Juonikuvaus kuulosti hyvin samanlaiselta kuin Susiemon klaani mutta toteutus oli hyvin erilainen. Pahaa teki moneen otteeseen se kohtelu, jonka pieni lapsi sai osakseen vain ja ainoastaan syntyperänsä tähden. Mustat ja valkoiset noidat olisi ilman noita-sanaa vonut suoraan sijoittaa rotuerottelun aikaan. Mulatit tuskin saivat parempaa kohtelua osakseen kuin Nathan.
  Kirja oli kurjuudesta huolimatta aivan ihana! Tässä oli vauhtia alusta loppuun eikä Nathanin usko elämään kuole missään vaiheessa. Päinvastoin, hän on valmis panemaan kaiken peliin, koska tietää, että muuten toivoa selviytymisestä ei ole. 
  Nathan saa kasvaa perheensä kanssa mutta sekään ei tarjoa varauksetonta tukea. Kukaan ei luota Nathaniin paitsi mummo. Itselle tuli ainakin vahvasti ajatus, että miten Nathanista voi tulla hyvä jos kaikki olettavat hänen olevan paha? Nathan itse hakee ajatuksissaan hyväksyntää isältään, joka ei ole läsnä pojan elämässä. Tämä lapsellinen luottamus isän hyvyyteen tuntui monesti katteettomalta tosiasioiden valossa mutta paljon jäi vielä ratkaisematta. 
  Seuraava osa on pakko saada pian käsiinsä!

Mifongin kätkemä - J.S.Meresmaa

Mifonki-sarjan 4.osa.


"Minun veressäni on sekä maruaania että mifonkeja, ja jos minä jotain haluan, otan sen."

 Merontesissa kuohuu. Nuori kuningas Ciaran on syösty vallasta, ja hän joutuu pakenemaan henkensä kaupalla vallananastajan vainoa. Pakomatkassa Ciarania auttaa harvojen ja valittujen hovinedustajien lisäksi hänen äitinsä Ardis, joka on omien kiperien ratkaisujensa edessä: Voisiko hän antaa itselleen luvan elämänsä rakkauteen, siihen suurimpaan ja sykähdyttävimpään? Vai tulisiko hänen palata Itämantereelle tutun ja turvallisen aviomiehensä ja nuorimman tyttärensä luokse? Ratkaisevan kysymyksen Ardisille esittää kuitenkin Ciaran.

 Heistä kumpikin saa huomata, että valta ja vapaus kietoutuvat toisiinsa joskus yllättävillä tavoilla.

 Suurten menetyksien kalvama Fewrynn vie itsensä äärirajoille kajotessaan niin mielensä kuin mahtinsa varjopuoleen. Elämän ja kuoleman rajamailla häntä opastaa mustan mahdin vankeudesta selvinnyt Linn Rondestani. Kuinka pitkälle mifongilta saatu mahti kantaa? Entä mitä kaikkea siihen kätkeytyy? Jokaisella teolla on seurauksensa, ja Fewrynn saattaa alulle jotakin, joka saa koko Merontesin kauhun valtaan.

 Ardisin ja hänen lastensa lisäksi vauhdikkaaseen tarinaan punoutuu Merontesin vallannut kuningas, jonka voittoa himmentää henkilökohtainen menetys; muistinsa myötä minuutensa kadottanut salaperäinen Joentuoma, sekä tietenkin Dante Rondestani, joka joutuu ikävien totuuksien äärelle yrittäessään tasapainoilla sebuiuuden vaateiden ja ihmisen halujen välillä.

Tämä kirja ei oikein herättänyt sen kummempia tunteita. Edellisen kirjan lukemisesta on jo vierähtänyt tovi joten aika paljon sai kaivella muistia ennenkuin sai palaset sopimaan jotenkin yhteen. Kirjaa oli silti kiva lukea ja tapahtumat etenivät sopivan rivakasti. 
  Kirjan juonessa olisi silti ollut parantamisen varaa. Huomasin jatkuvasti suunnittelevani parempia juonenkäänteitä henkilöiden päänmenoksi. Ardisin ja Danten kuvioihin kyllästyin jo ajat sitten eikä se nytkään jaksanut sykähdyttää kun aikaa on kulunut lähes 20 vuotta. Koko touhu tuntuu lähinnä surulliselta elämän haaskaukselta kun sitä ei saa viettää rakastamansa ihmisen kanssa. Onneksi tämä tarina oli laitettu vain sivujuoneksi, jolloin se vielä menetteli. Ikävämpi juttu sensijaan oli, että kirjan teemana tuntui muutenkin olevan onnettomat rakkaustarinat. En nyt suoraan muista ketään, joka olisi ollut onnellisesti rakkaansa kanssa. Varsin masentava tunnelma siis niiltä osin.
  Suurin ongelma kirjassa ovat kuitenkin henkilöt itse. Huomasin, etten oikein pidä kenestäkääm henkilöstä erityisen paljon. Tästä johtuen kenekään vastoinkäymiset eivät hetkauttaneet suuntaan tai toiseen. Fewrynnin toilailut tuntuivat vähän väkinäisiltä ja Ciaran muistuttaa ihan liikaa isäänsä ällö-Landisia, jotta häneen voisi tykästyä. 
  Aion kuitenkin lukea seuraavankin osan, koska en millään viitsi jättää periaatteessa hyvää sarjaa kesken. Tämäkin kirja oli ihan viihdyttävä vaikka se "jokin" olikin hukkunut matkalle. Toivottavasti seuraavasta kirjasta irtoaisi enemmän!

Kahdesti haarautuva puu - Ursula K. Le Guin

Aloin innoissani lukea jälleen yhtä Le Guinin kirjaa mutta alku olikin yllättäen tahmeaa luettavaa. Siksi se jäikin muutamaksi viikoksi hyllyyn pölyttymään ennenkuin sain taas jatkettua tarinaa. Onneksi jatkoin, koska siitä eteenpäin kirja oli huomattavasti mielenkiintoisempi. 
  Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääosin Aka-nimiselle planeetalle. Päähenkilö on kuitenkin kotoisin maasta ja kirjassa vieraillaan myös siellä takaumien muodossa. Alkuun kuvaukset Akasta ovat todella karuja ja varmaan siksi kirja jäi hyllyyn odottamaan parempia aikoja. Varsinkin alku toi monilta osin mieleen nykypäivän dystopiat eikä siitä kovin kaukana olla muutenkaan. Synkkyys kuitenkin katoaa sillä hetkellä kun päähenkilö Sutty lähtee pääkaupungista maaseudulle. Ihanat tarinat ja mielikuvitus loihtivat lukijalle paljon rikkaamman ja elävämmän kuvan tästä vieraasta planeetasta. Jotkin yksityiskohdat, kuten kirjojen tuhoamiseen liittyvät samankaltaisuudet maassa ja akalla, tuntuivat välillä ärsyttäviltä. Ja toisaalta loppuratkaisun myötä ei puolestaan voinut kuin ihmetellä miksei itse ollut tajunnut jotain näin yksinkertaista.
  Akalaisten ajattelutavan ymmärtäminen on kuin palapelin ratkomista ja muistuttaa kovasti nykypäivän antropologiaa, eri mittakaavassa vain. Akallakin tuntuu asuvan ihmisiä ja hieman hämmensi tämä yksityiskohta kun kyse on kuitenkin täysin vieraasta planeetasta. Luulisi, että erot olisivat suuremmat. Toisaalta tämä oli havaittavissa myös hainilaisten ajattelussa ja tavassa kutsua itseään ihmisiksi. Tähänkin ehkä löytyy siis selitys jostain aiemmasta tai myöhemmästä sarjan kirjasta. Muuten täytyy vain olettaa tämä kirjailijan visioksi hyvin yhteneväisestä universumista.
  Tarinan juoni rakentuu pitkälti akalaisten maailmankatsomukseen, joka perustuu tarinoihin. Itselle jäi silti sellainen olo, että taustalla olisi jotain enemmän. Monissa tarinoissa puhuttiin lentämisestä ja levitointiakin sivuttiin aiheena. Tähän ei kuitenkaan tartuttu sen kummemmin ja itseäni se jäi vaivaamaan. Todennäköisesti tämä on niitä aiheita, jotka kukin saa miettiä ihan omassa mielessään kuten parhaaksi katsoo.
  Taidan nyt pitää vähän taukoa tästä kirjailijasta ja lukea loput sarjan kirjat joskus myöhemmin. Tämä kirja jää varmasti pidemmäksikin aikaa mieltä askarruttamaan ja suosittelen toki muillekin jos 
kiinnostusta löytyy.

Harhakaupunki - Ursula K. Le Guin

Syrjäiseen kylään ryömii metsästä kissansilmäinen muukalainen, joka on kadottanut puhekykynsä ja kaikki muistot menneisyydestään. Kyläläisten hoivissa hän saa nimen Falk ja löytää elämälleen uuden suunnan. Ennen pitkää hänen on kuitenkin lähdettävä etsimään totuutta menneisyydestään, itsestään ja ihmisten asuttamasta maailmasta. Alkaa matka halki valtavan mantereen, Es Tochin kaupunkiin, josta Shing hallitsee valheillaan koko tunnettua maailmaa.

Harhakaupunki on itsenäinen jatko-osa Ursula K. Le Guinin mestarilliseen Hain-sarjaan. Julkaisujärjestyksessä kolmas romaani sijoittuu tulevaisuuden Pohjois-Amerikkaan. Ihmiskunta elää Terralla hajallaan pienissä yhteisöissä, ja Kaikkien maailmojen liiton kulta-aika, sen tieteet ja teknologia ovat lähes unohtuneet.

Tämän kirian tapahtuvat olivatkin onnekkaasti suoraan jatkoa Maanpakolaisten planeetalle. Tai miten sen nyt ottaa, aikaa oli kulunut ainakin 500 vuotta ja tapahtumat olivat sinänsä aika erillään edellisestä osasta. Tämä sarja tuntuu kuitenkin kertovan hainilaisten historiasta pienin aikaikkunoin, jolloin kokonaiskuva saadaan pidemmältä aikaväliltä. Silloin tapahtumien ei tarvitse tapahtua niin nopeasti ja voidaan keskittyä kuvaamaan käänteentekeviä hetkiä. Jos toisaalta sattuu tykästymään henkilöihin niin heitä on turha odottaa enää seuraavassa kirjassa.

Kirjan päähenkilö on muistinsa menettänyt Falk. Kirja on kasvutarina itsensä löytämisestä ja toisaalta vaikeudesta toimia oikein kun on kadottanut minuutensa. Kertomus on koskettava ja kirjailija on hyvin onnistunut kuvailemaan ympäristön vaikutusta ihmisen kehitykseen. On hämmästyttävää, kuinka erilainen ja toisaalta samanlainen Falkin aikaisemmat muistot omaava henkilö on kuin muistinmenetyksestä kärsivä Falk.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat vaihteeksi maapallolle. Maailma sinänsä ei ole kovin mielenkiintoinen. Ihmiskunta on taantunut maanviljelijöiksi ja paimentolaisiksi muukalaisrodun alistamana eikä peloissaan uskalla tehdä mitään asian muuttamiseksi. Asia, mikä jäi vaivaamaan minua eniten, olivat juuri nuo pelätyt kostoiskut. Muukalaisten  tärkein ohjenuora oli, ettei ketään tai mitään saa tappaa. Jos kylä on tuhottu maantasalle on hyvin epätodennäköistä, että kaikki asukkaat olisivat enää elossa. Tähänkin kirja tuntui tarjoavan vastauksen ja jäi mielikuva, että kirjailijakin on miettinyt asiaa. Mutta ei, sekin teoria vesittyi melko pian kirjan edetessä.

Kokonaisuudessaan silti ihana kirja ja aion jatkaa Le Guinin parissa vielä toistaiseksi.

Labyrintti - James Dashner

Maze Runner -sarjan 1.osa.

”Jos et pelkää, et ole ihminen.”    

Huikean elokuvasovituksen syksyllä 2014 saanut Maze Runner - Labyrintti on koukuttava kertomus Thomasista, joka herää hissistä muistamatta muuta kuin nimensä. Kärpästen herrankaltaisissa tunnelmissa Thomas kohtaa lauman lapsia aukiolta, jota ympäröivät kivimuurit. Pakeneminen voi alkaa.

Olen jo pitkään suunnitellut lukevani tämän kirjan ja nyt sain sen vihdoin lainattua. Olin vähän skeptinen, koska kirjaa on verrattu Nälkäpeliin ja näitä kopioitahan riittää. Omasta mielestäni kirjasta tuli kuitenkin eniten mieleen Cube-elokuva, jossa joukko ihmisiä on laitettu kuution muotoisen labyrintin sisään eikä kukaan muista, kuinka on joutunut sinne. Lopussa melkein kaikki kuolevat enkä oikein muuta odottanut tämänkään kirjan juonelta. Toinen sarja, mikä tästä kirjasta tuli vahvasti mieleen on Kuolemanportti. Siinäkin ihmiset asuvat labyrintissa etsien ulospääsyä sukupolvesta toiseen. Tässä kirjassa ajanjakso on huomattavasti lyhyempi mutta muuten yhtäläisyyksiä löytyy.

  Kirja ei suoraan vastannut ennako-odotuksiani. Kirja oli hyvin kirjoitettu vaikka juoni olikin ihan hölmö ja lähinnä kopio useammasta kirjasta tai elokuvasta. Silti se oli viihdyttävää ja suorastaan hengästyttävää luettavaa. Jatkuvasti tapahtui jotain eikä koskaan tiennyt mitä odottaa. Jännitys piti otteessaan alusta loppuun ilman tylsiä kohtia.

  Loppuratkaisusta en hirveästi tykännyt. Se oli vähän outo ja tuntui, että maailman ihmiset ovat jotenkin seonneet. Ja mistäpä sen tietää, jatkoahan on tulossa useampikin kirja. En silti ole varma, luenko jatkoa. Tämän tyyppiset sarjat tuntuvat muuttuvan älyttömämmiksi joka jatko-osan myötä.

  

Maanpakolaisten planeetta - Ursula K. Le Guin

Jo kuusisataa vuotta mahtavat tevarilaiset ja halveksitut kaukana syntyneet ovat olleet vihollisia. Molempien geneettinen tausta on hainilainen, eikä kukaan oikein enää muista syytä vihanpitoon. Silti kansojen välillä vallitsee fanaattinen vihamielisyys. Kaukana syntyneitä syytetään noituudesta – tummat silmät ja iho sekä kyky telepatiaan tekevät heistä outoja muukalaisia.
  Valmistautuessaan viisitoista vuotta kestävään talveen vanhat viholliset kohtaavat yhteisen uhkan. Pohjoisen vaeltavat heimot lakaisevat armeijoillaan rannikkoa ja saartavat talvikaupunkeja yksi toisensa jälkeen. Liittolaisuus on ainoa mahdollisuus selviytyä. Veren ja lumen sekoittuessa toisiinsa eeppisessä taistelussa kahden kansan tulevaisuus saa uuden suunnan.

Pitkästä aikaa otin luettavakseni Le Guinin kirjan ja tykästyin heti. Aloitin hänen tuotantonsa lukemisen jo teini-iässä mutta silloin ne eivät vielä hurmanneeet vaan tuntuivat jotenkin vierailta. Joitakin vuosia sitten luin Maameren tarinat samannimisen anime-elokuvan innoittamana. Tykkäsin niistä kyllä mutta eivät kuulu lempilukemistooni.
  Maanpakolaisten planeetta jatkaa Hain-sarjaa mutta täysin itsenäinen kirja tämä on eikä vaadi aiempaa tutustumista tuotantoon. Aiemmin olen sarjasta lukenut kirjan Maailma, vihreä metsä mutta näin suoralta kädeltä en osannut yhdistää tämän kirjan tapahtumia siihen kirjaan. Kirjan lukemisesta on kylläkin kulunut muutama vuosi joten yksityiskohdat ovat jo unohtuneet. 
  Tästä kirjasta tuli eniten mieleen novelli, koska tarina on hyvin lyhyt ja ytimekäs. Varsin raikas kuvaus kahden sivilisaation evoluution käännekohdasta. Tapahtumien ajanjaksokin oli lyhyt ja tarjosi enemmänkin silmäyksen kuin koko tarinaa. Tarina ei kuitenkaan tuntunut jäävän kesken. Lähinnä juoni ei lähtenyt rönsyilemään liikaa ja keskityttiin aiheen tarkasteluun valitusta näkökulmasta.
  Maailmana tämä planeetta on vieras ja aluksi lukijaa ihmetyttävät "kesälapsi" ym. ilmaukset joille ei ole suoraan selityksiä. Kirjailija tarjoaa kuitenkin mukavasti informaatiota eikä maailmasta löydy epäloogisuuksia, joita vihaan suuresti. Tuloksena on eheä kokonaisuus ja mukava lukukokemus.
  Aion seuraavaksi lukea toisen osan tästä sarjasta mutta on vaikea sanoa sijoittuvatko tapahtumat aikaan ennen vai jälkeen tämän kirjan tapahtumien. Todennäköisesti sillä ei ole niin väliäkään.

Rautakoe - Cassandra Clare & Holly Black

Magisterium-sarjan 1.osa.

Monet lapset ovat haaveilleet taikageenistä, kyvystä joka avaisi heille Magisteriumin ovet. Mutta ei Callum Hunt.

Koko Callumin lapsuuden ajan hänen isänsä on kehottanut poikaansa pysyttelemään erossa taikuudesta. Niinpä Magisteriumin pääsykokeeseen osallistuessaan hänen on töpättävä.

Rautakoe on vain alku, todellinen testi on vasta edessä.

Olipas mukava lukea uutta tuotantoa Cassandra Clarelta. Varjojen kaupunkien parissa vierähti muutama vuosi ja uudet henkilöt olivat jo paikallaan. Holly Blackia kirjoja en ole lukenut mutta pitää varmaan lisätä lukulistalle.

  Kirjan juoni vaikutti heti alkuun kiinnostavalta vaikka alku olikin karmiva. Onneksi väkivaltaisuus rajoittui kirjan alkuun, koska olen jotenkin alkanut vierastaa kirjoja joiden itseisarvo tuntuu olevan kipu ja kuolema. Näitä mausteita sopivasti ja hyvä tulee kuten tässä tapauksessa. 

  Toinen plussa juonen arvoituksellisuudesta, joka säilyi läpi koko kirjan. Vaikka jotain arvasikin välillä niin kokonaiskuva oli kyllä yllätys. Eniten ihmettelin Callumin isä vainoharhaista käytöstä. Päällimäisenä oli ajatus, että hän oli vähän seonnut vaimon kuoleman jälkeen, koska hänen käytöksessään ei tuntunut olevan hirveästi logiikkaa. Kirjan lopussa ei voinut kuin miettiä, millaista olisi elää sellaisen tiedon kanssa ja säilyttää vielä järkensä. 

  Kirjan henkilöt olivat aika perustyyppejä. Kirjan aikuisista velhoista jäi vähän paha maku suuhun. Pelkureita ovat aikuiset, jotka odottavat pienen pojan pelastavan heidät tuholta! Joten ehkei se Callumin isä ollut pelkästään vainoharhainen...

  Ainoa miinus kirjassa oli, että pituutta olisin kaivannut lisää. Kirjasta olisi saanut vielä paremman jos asioita olisi kerrottu syvällisemmin vaikken suoraan osaa sanoa, mihin kohtaan olisi pitänyt paneutua enemmän. Yleisesti jäi vain tunne, että "joko se loppui?" Hyvän kirjan merkki siis!

  

Evanescent, katoavainen - Sarianna Suorsa

Rising Moon -kirjasarjan ensimmäinen osa avaa vauhdilla lukijalleen näkymän uuteen maailmaan, joka tarraa lukijan mukaansa. Fantasia/scifi –aiheinen kirja kertoo neljään valtioon jakautuneesta maailmasta, jossa elämää varjostaa alituinen sodanuhka. Lunar-eclipse on valtio, jossa kehittyneen geenimanipulaation avulla on onnistuttu istuttamaan syntymättömiin lapsiin erikoiskykyjä, joita halutaan hyödyntää maata uhkaavassa sodassa. Jokainen nuori on velvoitettu palvelemaan maataan ankarassa taistelukoulussa, joka armotta karsii heikoimmat joukosta.

Maan köyhimmässä kolkassa varttuneet Tegan, Alaric ja Alisha lähtevät vuorollaan taistelukouluun suorittamaan velvollisuuttaan. Jo alkupäivät osoittavat, että kaverusten on toimittava yhdessä kannatellen toinen toistaan sekä löydettävä tarvittavat liittolaiset, jotta selviytyminen onnistuisi. Heikoimmassa asemassa näyttää olevan Alisha, jolla ei erikoiskykyjä ole lainkaan. Alisha osoittaa kuitenkin olevansa taistelija, joka ei helpolla luovuta. Tegan, kolmikosta vahvin, huomaa varsin nopeasti vihollisia olevan yllättävillä paikoilla. Vaikean taustan omaava Tegan joutuukin suurimman paineen alle joutuessaan erikoisvalvonnan alaiseksi liian vahvojen erikoiskykyjensä takia. Alaric onnistuu pehmentämään taitavilla sosiaalisilla kyvyillään kolmikon kohtaamia vastuksia, mutta aivan kaikkeen hänenkään taidot eivät riitä.

Teganin elämään astuu koulutuksessa vahva ja innostava nuorukainen. Pystyykö Tegan löytämään itsestään kyvyn rakastaa toista ihmistä varauksetta…

No olihan taas kirja! Alku ei oikein sytyttänyt mutta kun kirja pääsi vauhtiin niin teksti oli oikein mukaansatempaavaa. Hahmot olivat alkuun hyvin ärsyttäviä ja oikeastaan Teganin käytös sai suorastaan koomisia piirteitä kaikessa ärsyttävyydessään. Henkilöihin kuitenkin tottui eikä Alishakaan ollut niin kamala tapaus kuin pelkäsin. Melkein vain.

Kirjasta tuli monelta osin mieleen Nälkäpeli ja Twilight, ilman vampyyrejä tosin. En oikein päässyt selvyyteen, oliko maailma keksitty vai tulevaisuuteen sijoittuva. Kumpikaan vaihtoehto ei sellaisenaan tuntunut uskottavalta ja vaikutelma jäi vähän oudoksi. Alussa kerrottiin maailman jakamisesta neljälle lapselle (joilla oli oudot englanninkieliset nimet) ja tarinan edetessä taas puhuttiin elokuvista ja jäätelöstä. Ainakin minun mielestäni huonosti yhteen sopivia asioita.

Hauskinta kirjassa oli seurata Teganin ja Danten suhdetta. "Kivikkoinen" voisi kuvata sitä aika hyvin. Sitä lukiessa täytyi kyllä ihmetellä Danten sisukkuutta. Teganin menneisyydestä kertovat kohtaukset olivat joiltakin osin aika rankkaa luettaavaa ja selittivät hyvin Teganin käytöstä Danten seurassa.

Hyvä kirja mutta... Se loppu! Siis aaargh!! Ei kirjaa voi noin lopettaa! Petyin ainakin Danten henkilöhahmoon enkä oikein tiedä, haluanko lukea enää jatkoa. Itse en ainakaan keksi mitään hyvää tapaa jatkaa tarinaa. Kaikkea ei voi antaa anteeksi ja jos ei anna niin tarinaan ei jää mitään jäljelle. Todella ikävä tämä loppuratkaisu.

Kuinka prinsessa Ruusunen hurmataan - Anne Rice

Kuinka Prinsessa Ruusunen hurmataan kertoo prinsessa Ruususen tarinan uudella sävyllä. Kirjan Ruusunen herätetään vähemmän viattomalla suukolla, ja palkinto prinssille on suotuisa: prinsessan täydellinen antautuminen…
  Ruusus-satua päivittävä trilogia tuo vanhaan satuun tihkuvaa himoa ja eroottista kaipuuta. Erotiikkaa lähestytään naisen nautinnon kautta, eikä häpeämättömän sadomasokistinen kuvaus sorru liikaan väkivaltaisuuteen vaan pitäytyy ihastuttavassa viehkeydessä.

Valitsin tämän kirja, koska tykästyin kovasti herra Greyhin. Ennakko-odotukset eivät kuitenkaan toteutuneet vaan koin tämän kirja juonen hyvin hämmentävänä. Alku oli varsin lupaava. Jotain sen suuntaista olisin itsekin suunnitellut Ruususen varalle jos olisin kirjailija. Kirjan paras osuus oli kuitenkin pian ohitettu ja vaikka juoni eteneekin niin siinä ei tunnu olevan mitään järkeä. Eniten minua häiritsi kaikkien hokema: "Tämä on sinulle hyväksi", koska sitä sanoivat myös ne jotka olivat itse kokeneet saman. Ja kenen mielestä seksiorjana oleminen muka parantaa elämänlaatua?! Täysin järjetön ajatus! Ymmärrän näitä nykyisiä herran ja palvelijan suhteita, jotka perustuvat vapaaehtoisuuteen, mutta tässä ei todellakaan ollut kyse siitä!
  Toinen omituisuus oli ajatus prinssien ja prinsessojen alistamisesta ja nöryyttämisestä tavallisen rahvaan iloksi. Tämä ei varmaan herätä tulevaisuudessa kunnioitusta alamaisisten keskuudessa.
  Ja kolmantena vaan ei oudoimpana oli jatkuva suojaamaton seksi. Tuolla määrällä luulisi kaikkien prinsessojen olevan maha pystyssä varsinkin kun "palvelusaika" kesti 2-5 vuotta! Ehkäpä haikara tuo prinsessojen vauvat.
  Ja jos yrittää poistaa kaiken epäolennaisen niin perusjuoni käy tylsäksi aika pian. Orjille yritettiin jatkuvasti keksiä uusia nöyryytyksiä ja piiska heilui sivulta toiselle. Olin aika onnellinen kun kirja loppui ja jos joku ei jo arvannut niin en aio lukea seuraavaa osaa. Kirja ei myöskään sovellu nuorimmille lukijoille mutta en kyllä suosittele sitä muillekaan!