Paljastettu rakastaja - J.R.Ward

Mustan tikarin veljeskunta -sarjan neljäs osa.

Butch O'Neal on synnynnäinen taistelija. Piinkova entinen murhapoliisi on ainoa ihminen, joka on koskaan päässyt Mustan tikarin veljeskunnan sisäpiiriin. Butch haluaa taistella vampyyrien rinnalla heitä vainoavaa Harvennuskuntaa vastaan, eikä hänellä ole mitään menetettävää. Butch on rakastunut aateliseen vampyyrinaiseen, Marissaan, jota ei kuitenkaan usko voivansa saada omakseen. Rakkautta tai ei, ainakin hän voi taistella veljeskunnan rinnalla.

Tapahtumat saavat kuitenkin kohtalokkaan käänteen – laittaessaan oman henkensä likoon pelastaakseen siviilivampyyrin lessereiden kynsistä Butch joutuu itse Harvennuskunnan pimeimmän voiman pauloihin. Veljeskunta pyytää Marissaa apuun Butchin pelastamiseksi, mutta on mahdollista ettei edes Marissan rakkaus voi tätä enää pelastaa.

Tämä kirja oli ihan huippu! Luin sen jo toiseen kertaan mutta aivan loistava se oli edelleen. Butch on yksi suosikkihahmoistani ihanan röyhkeän asenteensa takia. Marissa ei ole lempihahmoni mutta elämässään tapahtuvan suuren muutoksen jälkeen hän päättää ottaa elämän omiin käsiinsä ja näyttää Glymeralle närhen munat! Ihan parasta! 

Butchin ja Marissan suhde on alusta lähtien ollut yhtä ylä- ja alamäkeä ja sama meno jatkuu. Kummallakin on omat ongelmansa ja molempien täytyy saada elämänsä hallintaan ennenkuin yhteiselo on mahdollista. Lisäviehätystä tuo Vishoushin ja Butchin välinen suhde, joka on varsin mielenkiintoinen. V on ihan lempparini omine erikoisuuksineen ja Butch ottaa kaiken niin tyynen rauhallisesti. Seuraava kirja on muistaakseni Vishoushista joten sitten saa lukea pojista lisää!

Langenneiden enkelten kaupunki - Cassandra Clare

Varjojen kaupungit -sarjan neljäs osa.

Rakkaus. Veri. Petos. Kosto. Langenneiden enkelten kaupungissa panokset kovenevat.

Sota on ohi, ja Clary Fray on palannut New Yorkiin. Hän harjoittelee ahkerasti tullakseen Varjometsästäjäksi, ja Jacesta on vihdoin tullut virallisesti hänen poikaystävänsä.

Mutta sitten joku alkaa murhata Valentinen joukkoihin kuuluvia Varjometsästäjiä, ja uhkana on uusi sota. Lisäksi Clary sysää tahtomattaan liikkeelle tapahtumaketjun, jonka vuoksi hän voi menettää kaiken mitä rakastaa. Myös Jacen.

Tämän sarjan olisi hyvin voinut jättää kolmeen kirjaan kuten oli alunperin tarkoitus. Tässä kirjassa on selvästi jo sellainen väkisin jatketun juonen maku. Edellisen kirjan jälkeen olisi ollut mukava jäädä siihen uskoon, että sota on ohi valtakunnassa kaikki hyvin. Varsinkin Simonin elämä lähtee tässä kirjassa varsin kurjaan suuntaan. Päiväkulkija kun ei sovi muiden vampyyreiden joukkoon eikä mihinkään muuhunkaan ryhmään. Vaikka yritystä kyllä on! Claryn ja Jacen suhde taas tuntuu junnaavan paikallaan. Voisivat jo vihdoin päästä asiaan! 

Muuten kirja oli viihdyttävää luettavaa vaikka tuskin luen uudelleen enää näitä viimeistä kolmea kirjaa. Huumoria riitti vaikka juoni olikin aika synkkä. Kirja loppui todella jännään paikkaan joten seuraava osakin on pakko lukea!

Peili - Angie Sage

Septimus Heap -sarjan kolmas kirja.

”Mikä muka olisi pahinta, mitä voisi tapahtua? Ei kai näkeminen ketään voi satuttaa?” 

Perusvelho Silas Heap avaa oven palatsin ullakon sinetöityyn huoneeseen ja vapauttaa huomaamattaan viisisataa vuotta sitten eläneen kuningattaren haamun. Kuningatar Etheldredda Hirveä oli ollut kammottava ilmestys jo eläessään eikä hän siitä ole juuri muuksi muuttunut. Etheldredda tarvitsee prinsessa Jennan apua sekä poikansa, legendaarisen Marcellus Pyen, alkemian ja lääketieteen taitoja voidakseen toteuttaa ikuiseen elämään tähtäävän pirullisen suunnitelmansa. 

Kun parasvelho Marcia Overstrandin oppilas Septimus kurkistaa aikapeiliin, häntä viedään kohta hyytävää kyytiä kauas menneisyyteen. Siellä hänen on alistuttava palvelemaan nuorta ja hiukan turhamaista Marcellusta. Vain seitsemännen pojan seitsemäs poika kykenee valmistamaan ikuisen elämän eliksiirin – tinktuuran, jota myös Etheldredda kipeästi himoitsee. 

Mutta onnistuuko Jennan huimapäinen pelastussuunnitelma? Ja saako Septimus tulevaisuutensa takaisin? 

Tässä kirjassa meno on taas aika hurjaa kun muinainen kuningatar Etheldredda herää eloon. Kuningattaren nimikin on jo aika kamala, joten sopii hyvin kyseiselle hahmolle! Septimuksen puolesta saa myös jännätä kun Marcellus kappaa hänet menneisyyteen. Alkemia on aika kiehtova taikuuden suuntaus ja tässä kirjassa siihen päästään tutustumaan ehkä parhaiten koko sarjasta. Alkemia on nimittäin kiellettty taito linnassa ja syy siihen selviää vasta sarjan viimeisessä kirjassa. Marcelluksen elämäntyö, joka talennetaan huolella kansien väliin, joutuu suoraan säilöön eikä kukaan koskaan lue sitä. Siksi mielestäni oli niin kiehtovaa kun Septimus pääsi menneisyyteen (tosin vähemmän vapaaehtoisesti) opiskelemaan tätä jo vuosisatoja sitten unohtunutta tietoutta. Ja vaikka Marcellus onkin tässä kirjassa joko kamala vanha ukko tai itseriittoinen nuorukainen, niin myöhemmissä kirjoissa hän on ehdottomasti yksi parhaista hahmoista!

Varjo - Angie Sage

Septimus Heap -sarjan toinen osa.

On kulunut jo reilu vuosi siitä, kun poika 412 sai tietää oikean henkilöllisyytensä ja löysi perheensä. Siitä lähtien seitsemännen pojan seitsemäs poika Septimus Heap on saanut harjoitella loitsuja ja taikoja velhotornissa parasvelho Marcia Overstrandin oppilaana. Pahuus ei kuitenkaan ole kadonnut tornista manaaja DomDanielin jäljiltä kokonaan: Marciaa seuraa epäilyttävä varjo, jonka suitsimiseksi parasvelho rakentaa monimutkaista varjovankilaa. 

Septimuksen oikukas isoveli Simon palaa yllättäen kotiin harharetkiltään ja katoaa saman tien Heapien adoptiotytär prinsessa Jenna mukanaan. Septimus ja hänen veljensä Nicko lähtevät vaaralliselle etsintämatkalle halki verenhimoisia ahmoja kuhisevan Metsän, jossa he kohtaavat Susipojan, kaikkien aikojen parhaan jäljittäjän. Selvänäkijän taipumuksia omaava noitaäiti Morwenna varoittaa etsijöitä, että Jennaa tavoittelee myös muuan tumma muukalainen.

Sarjan toinen osa ei mielestäni ole yhtä hyvä kuin ensimmäinen. Septimus ja Nicko tulevat hyvin juttuun mutta Simonista on tullut pahis ja muut veljekset asuvat metsässä. Tuntuu vähän, että kirjailija on hylännyt heidät metsään, jotta ei tarvitse miettiä mitä kaikille ylimääräisille Heapeille tekisi. Kirjan paras kohta on kyllä se kun Jenna pistää Simonille kampoihin! Ja sellaisen suklaaloitsun voisin ottaa itsellenikin. Sille olisi kyllä käyttöä!