Allegiant - Veronica Roth

Divergent-sarjan kolmas osa.

The faction-based society that Tris Prior once believed in is shattered—fractured by violence and power struggles and scarred by loss and betrayal. So when offered a chance to explore the world past the limits she’s known, Tris is ready. Perhaps beyond the fence, she and Tobias will find a simple new life together, free from complicated lies, tangled loyalties, and painful memories. 

But Tris’s new reality is even more alarming than the one she left behind. Old discoveries are quickly rendered meaningless. Explosive new truths change the hearts of those she loves. And once again, Tris must battle to comprehend the complexities of human nature—and of herself—while facing impossible choices about courage, allegiance, sacrifice, and love. 

Onpahan taas saatu yksi sarja päätökseen. Ei mielestäni mikään erityinen opus. Tarina oli kirjoitettu vuoroin Trisin ja vuoroin Tobiaksen näkökulmasta ja monet kerrat menin sekaisin, kumpi olikaan taas kyseessä. Tarinan olisi voinut kirjoittaa vain yhden henkilön kokemuksena tai sitten ei minä-muodossa. 
  Tarinan ympäristö vaihtui tässä osassa ja itse olin kyllä odottanut varsin erilaista maailmankuvaa. Lähinnä sellaista, että suurin osa ihmisistä on tappanut toisensa, koska kukaan ei ole yrittänyt tulla kaupunkiin käymään. En oikein tiedä oliko tämä sitten parempi vaihtoehto mutta ainakin yllättävä. Lisäksi tarina oli yhteensopiva edellisten osien kanssa enkä ainakaan itse löytänyt epäjohdonmukaisuuksia.
  Juonenkäänteiden puolesta tapahtumat etenivät saman kaavan mukaan kuin edellisissä kirjoissa. Ihmisiä kuoli edelleen kaikenmaailman rynnäköissä ym. ja alkoi itseä jo suorastaan huvittaa kun päähenkilöt eivät millään malta pysyä erossa tapahtumista vaan pitää suorastaan muidenkin ongelmat ratkoa. 
  Muuten kirjan teksti vaati mukavan vähän aivoitoimintaa. Loppuratkaisusta en tykännyt mutta siitä on vaikea sanoa mitään sen kummempaa spoilaamatta tapahtumia. Taidan kyllä yleisesti ottaen jättää nämä dystopiakirjat ja pitäytyä fantasian puolella. Yliluonnolliset tapahtumat ovat enemmän minu makuuni kuin yleinen lahtaaminen.

Jäljitetty - Elina Rouhiainen

Susiraja -sarjan 3. osa.


Mukaansa tempaava paranormaali romanssi yhdistää tätä päivää ja tunnistettavaa todellisuutta muinaisiin myytteihin. Kiitetyn sarjan kolmas osa.

Paluu Helsinkiin ja elämä taideopiskelijana ei olekaan Raisan odotusten mukaista, eivätkä muistot Hukkavaarasta ja Mikaelista anna rauhaa. Vampyyriystävä Konstan perustamalla klubilla yliluonnollinen väki kokoontuu juhlimaan Helsingin yössä... Konstan avulla Raisa pääsee kadonneen kaksoisveljensä Mitjan jäljille, ja pitkään piinanneet salaisuudet alkavat viimein saada valaistusta. Seikkailu johdattaa sisarukset Kreikkaan, kätketylle daimonien saarelle – ja huimaan pakomatkaan.

Sarjan kolmas osa oli kyllä pienoinen pettymys. Tapahtumia kyllä riitti mutta kerronta jäi jotenkin latteaksi. Kirjan juoni oli sinänsä hyvä mutta Daimonien käytös herätti minussa ihmetystä. Jos jotain haluaa niin kovasti, että on etsinyt sitä vuosikaudet niin ei luulisi, että antaa sen karata käsistään tuosta vain. 

Raisan käytös oli jälleen kerran ärsyttävää mutta lisäksi hyvin vainoharhaisen oloista. Raisan elämä on ihan sekaisin ja tunnelma oli vähän alamaissa koko kirjan ajan. Toisaalta Raisa pääsee tutustumaan omiin kykyihinsä ja oppii sitä kautta uusia asioita itsestään. Tykkäsin Mitjasta ja minusta oli ihanaa, että Raisa vihdoin löysi veljensä. Sisarusten välit olivat heti yllättävän lämpimät huolimatta erilaisista lähtäkohdista. Muutenkin kirjassa tutustutaan moniin uusiin henkilöihin ja melkein kaikki hahmot menivät vaihtoon. Tämä harmitti, koska lempihahmoni Niko ei sitten ollutkaan juuri mukana tässä kirjassa. 

Pikalukemisena tämä meni mutta eipä varmaan hirveän kauaa mieltä kaiherra. Täytyy jatko-osa silti lukea!

Fifty Shades of Grey - traileri

Tämä leffa täytyy kyllä käydä katsomassa vaikken yleensä elokuvia harrastakaan! Kirjat oli mielestäni tosi hyviä ja traileri vaikuttaa lupaavalta :)

A discovery of witches - Deborah Harkness

All Souls Trilogy -sarjan ensimmäinen osa. Ilmestynyt suomeksi 2012 nimellä Lumottu.

Jotakin oli juuri tapahtunut. Jotakin maagista.
Ei se mitään ole, minä ajattelin ja marssin päättäväisesti ulos kirjastosta.
Oletko ihan varma? kuiskasi pitkään torjuttu ääni.

Diana Bishop on nuori historiantutkija ja tunnetun noitasuvun jälkeläinen. Sukuun kohdistuneiden vainojen vuoksi hän tutkii alkemiaa puhtaasti tieteen keinoin, mutta joutuu pyörtämään päätöksensä löytäessään salaperäisen kadonneeksi luullun käsikirjoituksen.

Dianan lisäksi valtaväestöön sulautuu laaja olentojen eli noitien, demonien ja vampyyrien joukko, joita maaginen kirja vetää puoleensa. Vahvoin loitsuin suojattu käsikirjoitus kätkee arvokasta tietoa kaikkien luotujen syntyperästä ja jopa kuolemattomuuden salaisuuden…

Asia kiinnostaa myös perinnöllisyystieteilijä Matthew Clairmontia, joka siviiliammattinsa lisäksi on 1500-vuotias vampyyri ja intohimoinen darwinisti. Yhdessä he tempautuvat aikarajat ylittävään seikkailuun, joka vie vainoajiaan pakenevan parin aina Ranskasta Yhdysvaltoihin ja menneisyyden Englantiin. Dianan ja Matthewin välistä kiellettyä vetovoimaa ei väkevinkään magia pysty tukahduttamaan, mutta ovatko sen seuraukset niin tuhoisia kuin raivostuneet olennot uskovat?

 Ihana kirja! Lukeminen kesti ikuisuuden, koska tarinan tempo oli mukavan rauhallinen eikä tuntunut olevan kiire hyppiä eteenpäin vaan saattoi rauhassa nauttia jokaisesta yksityiskohdasta. Silti kirjassa ei ollut mitään ylimääräistä vaan juuri se mitä kaipasikin. Hajuilla ja mauilla on upeasti saatu elävöitettyä tarinaa. Teksti oli täyteläistä kuin vuosikertaviini, jota kirjan sivuilla useasti maisteltiinkin.

Kirjan juoni kertoo perinteisesti kielletystä rakkaudesta. Aihe, johon romantiikan nälkäinen lukija ei koskaan kyllästy. Tykästyin kovasti päähenkilöihin. Diana on fiksu ja määrätietoinen historiantutkija ja kirja on täynnä historiallisia yksityiskohtia. Matthew taas on vampyyri, jolle pitkä elämä on opettanut paljon, mikä myös näkyy kirjan tekstissä. Yleensä vampyyrien pitkä ikä vain ohitetaan olankohautuksella mutta tässä kirjassa elämäntarinat putkahtelivat siellä täällä esiin luontevana osana muuta tarinaa. 

Muutenkin pidin kirjailijan näkemyksestä vampyyreistä. Elävät kuolleet eivät tunnu kovin romanttisilta mutta tässä vampyyrit ovat oma rotunsa, kuten myös J.R.Wardin kirjoissa. Noidat olivat varsin perinteisiä mutta yhtäkaikki kiinnostavia. Varsinkin noitatätien kotitalo oli mielenkiintoinen tuttavuus. Demonit puolestaan poikkesivat totutusta mallista. Lupaavan tuntuinen porukka vaikka jäivätkin vähän vähemmälle huomiolle kuin noidat ja vampyyrit.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja!

Rautalohikäärmeen tytär - Michael Swanwick

Orjatyttö Jane pakenee lohikäärmetehtaasta. Mutta uusillakaan kotikonnuilla ei ole helppoa pärjätä. Ihmiset, peikot, velhot, haltiat ja maahiset elävät oudossa, eroottisessa ja julmassa kilpailuyhteiskunnassa. Viekas Jane joutuu taistelemaan onnensa puolesta. Kaikkea hallitsee Jumalatar, joka varmistaa, että mikään ei ole ilmaista. Ja usein hinta, jonka nuori Jane ja hänen rakkaansa joutuvat maksamaan on korvaamattoman kallis.

Kunnianhimoinen Jane perehtyy hengen ja tieteen saloihin koettaen keksiä, miten päästä oman kohtalonsa valtiattareksi. Tärkeintä olisi löytää pakotie, jotta matka kohti turvaa ja rauhaa voisi alkaa... 

Hyvin erilainen lukukokemus kuin mitä yleensä tulee luettua. Vaikka kirjan lukemisesta on jo jonkin aikaa, on kirja jäänyt voimakkaasti mieleen. En oikein pitänyt kirjasta lukuhetkellä mutta se oli hyvin ajatuksia herättävä.
  Kirjan maailma on hyvin vaikeaselkoinen ja suorastaan surrealistinen. Monet asiat jäivät minulle hämärän peittoon eikä niitä selitetty kunnolla. Jotkut pitävät tällaisesta valmiiksi pureskelemattomasta tarinasta mutta itseä ennemminkin ärsytti kun asiat jäivät selitystä vaille. Myös kirjan loppuratkaisu kuuluu tähän kategoriaan.
 Janen tarina on varsin julma kuten koko kirjan maailmakin. Kirja on muutenkin suunnattu aikusille, koska varsinkaan seksikohtaukset eivät ole kaunista luettavaa vaan toisinaan peräti vastenmielisiä. Koko kirjasta jäi vähän ikävä tunne mutta mielestäni kannatti silti lukea vaikkei lempikirjoihini kuulukaan. Eikä todellakaan ole mitään aivot narikkaan -tavaraa! 

Varjeltu rakastaja - J.R.Ward

Mustan tikarin veljeskunta -sarjan 6.osa

Mustan tikarin veljeskunnan lojaali jäsen Phury on uhrautunut pitämään yllä veljeskunnan verilinjaa rotunsa suojelemiseksi. Phuryn velvollisuus on siittää poikia ja tyttäriä pitämään vampyyrirodun perinteet elossa ja jotta tulevaisuudessakin sotureita olisi riittävästi taistelemaan niitä vastaan, jotka haluavat tuhota vampyyrirodun.

Ensimmäinen partneri, Valittu Cormia haluaa voittaa itselleen Phuryn kehon lisäksi myös tämän sydämen. Cormiaa vetää puoleensa tämän rujon uroksen kontolleen ottama jalo velvollisuus. Phury ei kuitenkaan ole koskaan sallinut itsensä antautua nautinnolle tai ilonpidolle, ja kun sota Harvennuskuntaa vastaan käy kiivaaksi ja murhenäytelmä uhkaa Veljeskuntaa, Phury joutuu valitsemaan rakkauden tai velvollisuuden...

Phury on aina vaikuttanut kiehtovalta hahmolta. Epäitsekkään luonteensa vuoksi hän on varmasti veljeskunnan kiltein jäsen, joka aina huolehtii muiden hyvinvoinnista ennen omaansa. Mutta Zsadistin vakiinnuttua, Phury tarvitsisi jonkin uuden jalon tehtävän. Esiuroksen tehtävä tuntui varmaan alkuun hyvältä idealta mutta manttelin mukanaan tuoma vastuu osoittautuu kuitenkin liian raskaaksi kantaa. Phury onkin pahassa pulassa ja pakenee todellisuutta röyhyttelemällä punatupakkaa entistä ahkerammin ja siitähän ei hyvä seuraa. 
  Valittujen kohtelu taas on niin vanhanaikaista että huh huh. Cormian kehitystä onkin mukava seurata mutta suhde Phuryyn on hieman monimutkainen. Alku tuntuu lupaavalta, koska pariskunnan välillä on selvästi kipinää. Phuryn ei kuitenkaan tunnu pääsevän elämässään eteenpäin ja hänen jahkailunsa on loputtoman tylsää luettavaa. Kirjaa olisi voitu aika paljon tiivistää niin lukukokemuskin olisi ollut miellyttävämpi. Ei todellakaan kuulu sarjan parhaimmistoon.