Seitsemän kuolemansyntiä. Seitsemän pelastettavaa sielua. Langennut enkeli, jolla on kovettunut sydän, ja demoni, jolla on kaikki menetettävänään, käyvät säälimättömään kamppailuun toisiaan vastaan.
Mels Carmichael, caldwelliläislehden toimittaja, kokee elämänsä järkytyksen, kun hän törmää autollaan tuntemattomaan mieheen paikallisen hautausmaan edustalla. Mies menettää muistinsa, ja Mels alkaa tutkia miehen taustaa, vain huomatakseen olevansa pian paitsi historian myös intohimon pauloissa... Ja kun miehen muisti alkaa palautua, ymmärtävät he molemmat olevansa keskellä enkelien ja demonien välistä sotaa.
Ihanan viihdyttävä kirja, jossa menoa riitti joka sivulle! Totesin jossain välissä, että Wardin kirjoja ei kannata ottaa liian vakavasti niin saa niistä paljon enemmän irti. Juonihan on tässä sarjassa varsin älytön mutta toteutus hauska. Vähän häiritsee myös tämä sarjan alkutekstin mainostus "seitsemästä kuolemansynnistä" mutta ei kirjoissa minusta niistä ole kyse. Tarinat ovat vähän erilaisia mutta niistä löytyy myös paljon yhtäläisyyksiä eikä lukijalle välity suoraan, mikä se varsinainen synti kulloinkin on.
Olin alkuun varsin skeptinen kirjan suhteen. Edellisessä osassahan selvisi jo, kuka on tällä kertaa pelastettava sielu. Luultavasti siksi lykkäsin tämän kirjan lainaamista ja lukemista. Juonellisesti vaikutti vähän kierrätykseltä. Jos peli on jo pelattu niin pitääkö se pelata vielä uudestaan jos lopputulos ei miellytä? Aiemmissa kirjoissa Matthias on ollut niin mulkvisti, että olisi hyvin voinut jäädä ikuiseen piinaansa! Minusta yksi hyvä teko ei mitenkään korvaa koko elämän vertaa pahoja tekoja!
Kirjan loppuratkaisukin olisi voinut olla omintakeisempi. Kai niitä muunkinlaisia risteyskohtia elämästä löytyy!? Enkeliporukan paukut tuntuivat olevan todella vähissä jo tässä vaiheessa sotaa ja siksi Jimin loppuylläriveto tuntui todella omituiselta eikä mitenkään uskottavalta. Toivottavasti seuraavaan kirjaan on saatu jotain uutta ja yllättävää. Tästä jäi vähän molempia uupumaan.
Näköjään en osaa olla ruotimatta tämän kirjan syvintä olemusta näin jälkikäteen vaikka itse kirjasta nautinkin. Wardin huumori saa aina hyvälle tuulelle, joten yrittäkää laittaa aivot narikkaan kun luette tätä! Ja muistutus vielä, että Wardin sarjat eivät sovi kaikkein nuorimmille lukijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti