Peili - Angie Sage

Septimus Heap -sarjan kolmas kirja.

”Mikä muka olisi pahinta, mitä voisi tapahtua? Ei kai näkeminen ketään voi satuttaa?” 

Perusvelho Silas Heap avaa oven palatsin ullakon sinetöityyn huoneeseen ja vapauttaa huomaamattaan viisisataa vuotta sitten eläneen kuningattaren haamun. Kuningatar Etheldredda Hirveä oli ollut kammottava ilmestys jo eläessään eikä hän siitä ole juuri muuksi muuttunut. Etheldredda tarvitsee prinsessa Jennan apua sekä poikansa, legendaarisen Marcellus Pyen, alkemian ja lääketieteen taitoja voidakseen toteuttaa ikuiseen elämään tähtäävän pirullisen suunnitelmansa. 

Kun parasvelho Marcia Overstrandin oppilas Septimus kurkistaa aikapeiliin, häntä viedään kohta hyytävää kyytiä kauas menneisyyteen. Siellä hänen on alistuttava palvelemaan nuorta ja hiukan turhamaista Marcellusta. Vain seitsemännen pojan seitsemäs poika kykenee valmistamaan ikuisen elämän eliksiirin – tinktuuran, jota myös Etheldredda kipeästi himoitsee. 

Mutta onnistuuko Jennan huimapäinen pelastussuunnitelma? Ja saako Septimus tulevaisuutensa takaisin? 

Tässä kirjassa meno on taas aika hurjaa kun muinainen kuningatar Etheldredda herää eloon. Kuningattaren nimikin on jo aika kamala, joten sopii hyvin kyseiselle hahmolle! Septimuksen puolesta saa myös jännätä kun Marcellus kappaa hänet menneisyyteen. Alkemia on aika kiehtova taikuuden suuntaus ja tässä kirjassa siihen päästään tutustumaan ehkä parhaiten koko sarjasta. Alkemia on nimittäin kiellettty taito linnassa ja syy siihen selviää vasta sarjan viimeisessä kirjassa. Marcelluksen elämäntyö, joka talennetaan huolella kansien väliin, joutuu suoraan säilöön eikä kukaan koskaan lue sitä. Siksi mielestäni oli niin kiehtovaa kun Septimus pääsi menneisyyteen (tosin vähemmän vapaaehtoisesti) opiskelemaan tätä jo vuosisatoja sitten unohtunutta tietoutta. Ja vaikka Marcellus onkin tässä kirjassa joko kamala vanha ukko tai itseriittoinen nuorukainen, niin myöhemmissä kirjoissa hän on ehdottomasti yksi parhaista hahmoista!

Varjo - Angie Sage

Septimus Heap -sarjan toinen osa.

On kulunut jo reilu vuosi siitä, kun poika 412 sai tietää oikean henkilöllisyytensä ja löysi perheensä. Siitä lähtien seitsemännen pojan seitsemäs poika Septimus Heap on saanut harjoitella loitsuja ja taikoja velhotornissa parasvelho Marcia Overstrandin oppilaana. Pahuus ei kuitenkaan ole kadonnut tornista manaaja DomDanielin jäljiltä kokonaan: Marciaa seuraa epäilyttävä varjo, jonka suitsimiseksi parasvelho rakentaa monimutkaista varjovankilaa. 

Septimuksen oikukas isoveli Simon palaa yllättäen kotiin harharetkiltään ja katoaa saman tien Heapien adoptiotytär prinsessa Jenna mukanaan. Septimus ja hänen veljensä Nicko lähtevät vaaralliselle etsintämatkalle halki verenhimoisia ahmoja kuhisevan Metsän, jossa he kohtaavat Susipojan, kaikkien aikojen parhaan jäljittäjän. Selvänäkijän taipumuksia omaava noitaäiti Morwenna varoittaa etsijöitä, että Jennaa tavoittelee myös muuan tumma muukalainen.

Sarjan toinen osa ei mielestäni ole yhtä hyvä kuin ensimmäinen. Septimus ja Nicko tulevat hyvin juttuun mutta Simonista on tullut pahis ja muut veljekset asuvat metsässä. Tuntuu vähän, että kirjailija on hylännyt heidät metsään, jotta ei tarvitse miettiä mitä kaikille ylimääräisille Heapeille tekisi. Kirjan paras kohta on kyllä se kun Jenna pistää Simonille kampoihin! Ja sellaisen suklaaloitsun voisin ottaa itsellenikin. Sille olisi kyllä käyttöä! 

Insurgent - Veronica Roth

Divergent -sarjan toinen osa. (Suomeksi Kapinallinen)

Meillä on sama suru molemmilla. Meillä on sota sisällämme. Joskus se pitää meidät hengissä, joskus se uhkaa tuhota meidät.

Tris on selvinnyt perhettään kohdanneesta raa'asta hyökkäyksestä, mutta maksanut selviytymisestään kovan hinnan.

Sodan uhka on silti käsin kosketeltavissa eri osastojen välillä. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Kuuluuko siihen Neljä ja heidän tempoileva rakkaustarinansa? Sitä Tris ei tiedä. Selvää on, että sodassa ja rakkaudessa on aina valittava puolensa.

Tykkäsin sarjan toisesta osasta ehkä enemmän kuin ensimmäisestä. Odotin pitkään suurta massamurhaa, joka oli hallitsevana ensimmäisessä kirjassa. Sen sijaan tässä osassa tapettiin ennemmin yksittäisiä henkilöitä sieltä täältä eikä kukaan ollut turvassa. Tälläinen jännitys on enemmän minun mieleeni joten plussaa siitä! 

Kirjassa tapahtui myös paljon. Juoni eteni nopeaan tahtiin eikä yhteen paikkaan jääty pitkäksi aikaa pyörimään. Alkuun odotin lisätietoa ja tutkimusta ulkopuolisesta maailmasta mutta kaupungin tapahtumat muuttuivat niin mielenkiintoisiksi, että ulkopuoli unohtui hetkeksi kokonaan. Viimeisillä sivuilla paljastettiin ulkopuolinen tilanne ja ainakin jännitys pysyy yllä kun viimeiseen kirjaan on jätetty näin suuri kokonaisuus. Toivottavasti loppu ei lässähdä kovin pahasti!

Trisin ja Neljän välinen suhde on täynnä epäluottamusta koko kirjan ajan. En oikeasti kykene ymmärtämään miten kaksi ihmistä, jotka luottavat toisiinsa näin vähän, kykenevät olemaan yhdessä! Ehkä juttu on niinkuin Tris toteaa: "Kumpikaan meistä ei ole kovin mukava, joten siksi sovimme hyvin yhteen." Yritä näitä nyt ymmärtää...

Mutta siis hyvä kirja ja seuraava osa luetaan kunhan varaus on noudettavissa kirjastosta (joskus hamassa tulevaisuudessa).

Koston rakastaja - J.R.Ward

Mustan tikarin veljeskunta -sarjan seitsemäs osa.

Rehvenge on tottunut elämään varjoissa ja pärjäämään kovimpienkin yön kulkijoiden keskellä - ja jopa Mustan tikarin veljeskunnan kanssa. Rehvenge on pelottoman uroksen maineessa, ja siksi häntä pyydetään tappamaan vampyyrirodun kuningas. Rehvengen pimeä puoli haluaisi kuollakseen tarttua tilaisuuteen. Kun uroksen salainen symphath-identiteetti on paljastumaisillaan, hän kääntyy yhä vain pimeämmäksi muuttuvan maailmansa ainoan valopilkun puoleen. Hän on turmeltumaton naarasvampyyri ja ainoa, joka voi erottaa Rehvengen ikuisesta tuhosta.

Tämä kirja oli kunnon tiiliskivi, ja välillä meinasi tulla uskonpuute kirjan saamisesta luettua. En alun alkaenkaan tykännyt Rehvengestä, joka on tosi määräilevä varsinkin siskoaan Bellaa kohtaan. Onneksi kirjassa kerrotaan myös paljon muista henkilöistä. Tämä tietysti jakaa mielipiteitä niiden kanssa, jotka pitävät Rehvistä ja hänen "pahan pojan" -luonteestaan. Toisaalta Rehvengen sympath-puoli on varsin mielenkiintoinen ja häntä voisi jopa käydä sääliksi joidenkin asioiden takia, jos tyyppi ei olisi niin ärsyttävä! Sain kirjan kuitenkin loppuun mutta seuraavalla kierroksella hyppään kyllä sen yli.