Seitsemäs portti - M.Weis ja T.Hickman

Kuolemanportti-sarjan 7.osa.


Nexuksen valtias Xar haluaa saada valtaansa koko universumin. Hän on lähettänyt palvelijansa patryni Haplon Kuolemanportin kautta aiheuttamaan sekasortoa kaikkiin maailmoihin, mutta nyt Haplo on pettänyt isäntänsä. Xar suunnittelee käyttävänsä Haploon nekromantian tiatoa saadakseen selville seitsemännen portin sijainnin.

Marit, Käsi-Hugh ja Alfred voivat pelastaa Haplon, mutta onnistuakseen heidän on kuljettava seitsemännestä portista. Jos portin sijainti paljastuu Xarille, koko universumin kohtalo on vaarassa. Suoriutuuko kolmikko tehtävästään vai siirtyykö maailmankaikkeuden herruus Xarille?

Jotenkin laimea päätösosa sarjalle. En kylläkään pitänyt myöskään kaikista edellisistä kirjoista vaan niissä oli suuriakin eroja. Odotin kuitenkin vähän enemmän tältä kirjalta kun hahmotkin ovat tuttuja ja loppuhuipennus tulossa. Teksti oli helppolukuista muttei sisältänyt mitään yllätyksiä joten lukeminen oli vähän tylsää. No loppuratkaisu ehkä vähän yllätti mutta toisaalta en hirveästi ollut asiaa miettinyt etukäteen.
  Loppuliitteitä en jaksanut (taaskaan) lukea mutta jos sieltä löytyy nuotit tuhotaikaa varten ja kehoitus "pitäkää hauskaa" niin voi herran jestas! Pistetään Kuolemanporttibileet pystyyn ja soitetaan Kaaos-musiikkia! Kuka ilmoittautuu mukaan?
  Oli mukavaa saada tämä sarja vihdoin päätökseen mutta enpä taida enää sen pariin palata. Tietokonepelin sensijaan saatan kaivaa esiin ja toivoa ettei se taas kaadu kuten viimeksi kävi.

Mifongin aika - J.S.Meresmaa

Mifonki-sarjan 2.osa.

Kohtalo on heittänyt kuningatar Ardisin lapset eri tahoille: Ciaran kasvaa faroni Elingmarin hoivissa Merontesissa ja Fewrynn elää arkista elämää äitinsä kanssa pienessä Länsimantereen kylässä. Kun tuulen mifonki Haldor Sininen yllättäen havahtuu hereille, Ardis ja Fewrynn joutuvat etsimään turvaa Itämantereen viidakoista täysin vieraiden ihmisten keskuudesta. Mutta suuri kaipuu ajaa Ardisin etsimään Ciarania isänsä hovista, ja tällä matkalla hän törmää entisen elämänsä haamuihin kohtalokkain seurauksin.

Monipolvisessa tarinassa oma, värikäs roolinsa on myös Danten hurmuriveli Roanilla, merirosvosisko Linnillä, tämän rakastetulla Harbenilla ja tulipalossa rujoutuneella Bran Capimontilla - sekä ryysyläispoika Moharilla, joka tarrautuu tarinaan peräänantamattomalla sitkeydellä.

Pidin sarjan ensimmäisestä osasta eikä toinen osa pettänyt odotuksia. Jotenkin tämän sarjan kirjoja on vaikea saada aloitettua mutta sitten niitä ei meinaa malttaa laskea käsistään! Teksti oli kevyttä joten aivoja ei tarvinnut hirveästi rasittaa. Tarina eteni mukavaa vauhtia eikä tylsiä kohtia juuri ollut vaan koko ajan tapahtui jotain. 

Ardisin ja Danten suhteelta olin toivonut enemmän romantiikkaa mutta nyt joutui tyytymään vain muruihin. Muutenkin ihmissuhteiden kuvaukset jäävät tässä sarjassa vähän tapahtumien jalkoihin, mikä toisaalta on ihan virkistävää vaihtelua. Idea Mifongeista toi heti alkuun mieleeni Ilkka Auerin kirjat Louhista (molemmat ovat siis lohikäärmeitä). Toteutus on tosin varsin erilainen mutta tykkään molemmista!

Kirjan loppu sai vain janoamaan lisää vaikka kirja ei mitenkään jännään kohtaan jäänytkään. Kirjastoon siis!

Fifty Shades of Grey: Satutettu - E.L.James

Fifty Shades of Grey -sarjan toinen osa.

Ensimmäisen kirjan kuumien ja dramaattisten kohtauksien jälkeen Anastasia ei pysty unohtamaan harmaasilmäistä komeaa Christiania. Intohimo heidän välillään räiskyy edelleen eikä Anastasia ole varma haluaako hän upota syvemmälle Christianin maailmaan, joka on täynnä toinen toistaan järkyttävämpiä asioita miehen menneisyydestä.

Mukavan leppoisaa luettavaa! Eihän tämä toinen osa mitenkään ensimmäiselle kirjalle pärjää. Toisaalta sain tämän nyt vasta toisen kerran luettua loppuun joten loppukohtaus ei ollut kovin kirkkaasti muistissa. Olen toiveikas sen suhteen, että kolmas osa menisi samaan putkeen.

  Eniten kirjassa häiritsi kirjan tiivis tahti. Aikaisemmilla kerroilla lukeminen on ollut ajoittain todella raskassoutuista. Varsinkin kohtaukset, joissa Ana on töissä. Pitääkö kaikki kahvinhakemiset ym. selittää?! Toisaalta tuntuu aika kovalta työtahti, jos yhdeksästä vähintään kuuteen on ihan normipäivä. Eihän sitä hirveästi muuta ehdi tekemään! (Tai ilmeisesti pitää herätä keskellä yötä touhuamaan kaikenlaista.) Muutenkin häiritsee kun Kate on matkoilla vain kaksi viikkoa mutta on kuitenkin poissa suuren osan ensimmäistä ja toista kirjaa. Voisihan tapahtumat jakaa hieman pidemmälle aikavälille niin saisi lukijakin vähän hengähtää. Anakin tuntuu kirjan alussa niin hätäiseltä kun heti epäilee suhdetta vaikka sitä on jatkunut vasta kaksi päivää! 

  Ihan hyvä kirja kuitenkin. Kolmannen osan kimppuun käyn heti kun saan muut rästikirjat luettua. Kirjapinolla tosin tuntuu olevan taipumus kasvaa ihan itsestään...

  

Smaragdgrün - Kerstin Gier

Rakkaus ei katso aikaa -sarjan kolmas osa. (Suomeksi Smaragdinvihreä)

Aikakaudesta toiseen seikkaillut Gwendolyn on aivan maassa. Oliko Gideonin rakkaudentunnustus lainkaan todellinen?

Särkynyttä sydäntä ei ole kuitenkaan aikaa jäädä parantelemaan, sillä sukunsa aikamatkaajageeniä kantavalla Gwenillä on pian aivan uusia huolia. Hänen pitäisi toteuttaa tehtävänsä aikamatkaajana, kun vain tietäisi mikä se on… Saint-Germainin kreivin menneisyydessä punoma verkko kiristyy ovelasti huomattavan paljon myöhemmin, ja niinpä Gwenin ja Gideonin on selvitettävä salaisuus ja syöksyttävä seikkailuihin halki aikojen, olipa rakkaudessa ryppyjä tai ei.

Syvä helpotuksen huokaus pääsi kun vihdoin ja viimein sain kirjan luettua! Kirjan alku keskittyi varsin pitkällisesti Gwenin särkyneeseen sydämeen vaikka oli mukana myös pientä aarteenetsintää. Aarteenetsintä vanhasta talosta olisi luuten voinut olla paljon mielenkiintoisempi episodi mutta pitikö sen salaisen arkun sisältö sitten paljastaa jo edellisessä kirjassa! Muutenkin kirjan "salaisuudet" olivat ihan itsestäänselvyyksiä (kuten Gwenin vanhemmat), jotka on jo aiemmissa kirjoissa paljastettu tai ne olivat hyvin helposti arvattavissa. Muutama yllätys sentään mahtui mukaan mutta se ei oikein riittänyt pelastamaan muuten kehnoa jälkeä.

  Toinen asia, mikä minua häiritsi oli aikamatkustukseen yleisesti liittyvä syyn ja seurauksen suhde, joka tuntui surutta unohtuvan Jamesin kohdalla. Siis aaargh! Muuten kaikki aikamatkat oli hienosti solmittu yhteen ja kaikki kohtaamiset varhaisempien Gwenien ja Gideonien välillä oli muistettu selvittää. Ja sitten mukaan läntätään tämä James kohtaus, joka ei sovi kuvaan sitten yhtään!

  Kirjan loppuhuipennuksessa päästiin oikeasti vauhtiin ja siksi petyin myös loppuratkaisuun, jälleen kerran tämän epäloogisuuden takia. Siis miten jokin mikä ei toimi Kreiville toimiikin Gideonille?! Ihan hämärää.

  Varsinainen farssi tämäkin kirja. Olisi pitänut lukea suomeksi niin olisi mennyt kevyenä iltalukemisena eikä olisi tarvinnut niin paljon energiaa tuhlata moiseen!