tiistai 30. joulukuuta 2014

Smaragdgrün - Kerstin Gier

Rakkaus ei katso aikaa -sarjan kolmas osa. (Suomeksi Smaragdinvihreä)

Aikakaudesta toiseen seikkaillut Gwendolyn on aivan maassa. Oliko Gideonin rakkaudentunnustus lainkaan todellinen?
Särkynyttä sydäntä ei ole kuitenkaan aikaa jäädä parantelemaan, sillä sukunsa aikamatkaajageeniä kantavalla Gwenillä on pian aivan uusia huolia. Hänen pitäisi toteuttaa tehtävänsä aikamatkaajana, kun vain tietäisi mikä se on… Saint-Germainin kreivin menneisyydessä punoma verkko kiristyy ovelasti huomattavan paljon myöhemmin, ja niinpä Gwenin ja Gideonin on selvitettävä salaisuus ja syöksyttävä seikkailuihin halki aikojen, olipa rakkaudessa ryppyjä tai ei.
Syvä helpotuksen huokaus pääsi kun vihdoin ja viimein sain kirjan luettua! Kirjan alku keskittyi varsin pitkällisesti Gwenin särkyneeseen sydämeen vaikka oli mukana myös pientä aarteenetsintää. Aarteenetsintä vanhasta talosta olisi luuten voinut olla paljon mielenkiintoisempi episodi mutta pitikö sen salaisen arkun sisältö sitten paljastaa jo edellisessä kirjassa! Muutenkin kirjan "salaisuudet" olivat ihan itsestäänselvyyksiä (kuten Gwenin vanhemmat), jotka on jo aiemmissa kirjoissa paljastettu tai ne olivat hyvin helposti arvattavissa. Muutama yllätys sentään mahtui mukaan mutta se ei oikein riittänyt pelastamaan muuten kehnoa jälkeä.
  Toinen asia, mikä minua häiritsi oli aikamatkustukseen yleisesti liittyvä syyn ja seurauksen suhde, joka tuntui surutta unohtuvan Jamesin kohdalla. Siis aaargh! Muuten kaikki aikamatkat oli hienosti solmittu yhteen ja kaikki kohtaamiset varhaisempien Gwenien ja Gideonien välillä oli muistettu selvittää. Ja sitten mukaan läntätään tämä James kohtaus, joka ei sovi kuvaan sitten yhtään!
  Kirjan loppuhuipennuksessa päästiin oikeasti vauhtiin ja siksi petyin myös loppuratkaisuun, jälleen kerran tämän epäloogisuuden takia. Siis miten jokin mikä ei toimi Kreiville toimiikin Gideonille?! Ihan hämärää.
  Varsinainen farssi tämäkin kirja. Olisi pitänut lukea suomeksi niin olisi mennyt kevyenä iltalukemisena eikä olisi tarvinnut niin paljon energiaa tuhlata moiseen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti