Kohtalo on heittänyt kuningatar Ardisin lapset eri tahoille: Ciaran kasvaa faroni Elingmarin hoivissa Merontesissa ja Fewrynn elää arkista elämää äitinsä kanssa pienessä Länsimantereen kylässä. Kun tuulen mifonki Haldor Sininen yllättäen havahtuu hereille, Ardis ja Fewrynn joutuvat etsimään turvaa Itämantereen viidakoista täysin vieraiden ihmisten keskuudesta. Mutta suuri kaipuu ajaa Ardisin etsimään Ciarania isänsä hovista, ja tällä matkalla hän törmää entisen elämänsä haamuihin kohtalokkain seurauksin.
Monipolvisessa tarinassa oma, värikäs roolinsa on myös Danten hurmuriveli Roanilla, merirosvosisko Linnillä, tämän rakastetulla Harbenilla ja tulipalossa rujoutuneella Bran Capimontilla - sekä ryysyläispoika Moharilla, joka tarrautuu tarinaan peräänantamattomalla sitkeydellä.
Pidin sarjan ensimmäisestä osasta eikä toinen osa pettänyt odotuksia. Jotenkin tämän sarjan kirjoja on vaikea saada aloitettua mutta sitten niitä ei meinaa malttaa laskea käsistään! Teksti oli kevyttä joten aivoja ei tarvinnut hirveästi rasittaa. Tarina eteni mukavaa vauhtia eikä tylsiä kohtia juuri ollut vaan koko ajan tapahtui jotain.
Ardisin ja Danten suhteelta olin toivonut enemmän romantiikkaa mutta nyt joutui tyytymään vain muruihin. Muutenkin ihmissuhteiden kuvaukset jäävät tässä sarjassa vähän tapahtumien jalkoihin, mikä toisaalta on ihan virkistävää vaihtelua. Idea Mifongeista toi heti alkuun mieleeni Ilkka Auerin kirjat Louhista (molemmat ovat siis lohikäärmeitä). Toteutus on tosin varsin erilainen mutta tykkään molemmista!
Kirjan loppu sai vain janoamaan lisää vaikka kirja ei mitenkään jännään kohtaan jäänytkään. Kirjastoon siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti