Lumoava kirous - Kami Garcia & Margaret Stohl

Rakkautta ennen ensisilmäystä

Gatlinin uneliaassa pikku kylässä kuka tahansa uusi tyttö herättäisi huomiota. Lena Duchannes ei edes ole kuka tahansa, ja Ethan Watelle hän on jotain vielä enemmän. Lena on tyttö, josta Ethan on nähnyt unia. Tyttö, jonka putoamista hän ei voi estää.

Lenalla ja Ethanilla on yhteys, jota kumpikaan ei voi hallita. Yhdessä he nousevat yhteisön ennakkoluuloja vastaan ja astuvat maailmaan, johon kuolevaiset eivät ole astuneet. Salaisuus, lumoava kirous, on valmis nousemaan esiin, vaientamaan kylässä huutaneen hiljaisuuden.

Lumoava kirous aloittaa eeppisen rakkausdraaman, jonka pohjalta tehty elokuva saapuu Suomeen helmikuussa 2013. Historiallinen noitasaaga on myyty jo 39 maahan.

Olen jo pidempään suunnitellut lukevani tämän kirjan mutta pieni epäilys on jatkuvasti ollut mielessa. Kirjan kansi näyttää niin typerältä kun siinä on näyttelijät elokuvasta. Lisäksi oletin kirjan käsittelevän taas vampyyreja kun kirjaa mainostettiin lahjaksi True Bloodin ja Twilightin faneille. 

Onneksi kuitenkin lainasin kirjan, koska tykkäsin siitä kovasti! Kirja oli hauska ja kerronta kevyttä. Myös suomennos oli mielestäni onnistunut, varsinkin "vanhan kielen" käännös. Alkukaan ei ollut yhtään tylsä vaan heti päästiin vauhtiin. Mielenkiintoa lisäsi myös se, että kertojana oli vaihteeksi poika. Ja vieläpä tämä ei-maaginen osapuoli! Eikä yhtään vampyyreja! Tai ainakaan virallisesti. Taidan olla vähän kyllästynyt vampyyrikertomuksiin, ainakin vähäksi aikaa.

Tapahtumat sijoittuvat Gatlinin pikkukaupunkiin, jossa asuu todella pikkusieluista porukkaa. Muistinpahan taas miksen asu pikkukylässä. Siellä ei todellakaan pääse pakoon juoruja ja pahoja puheita! Tämä paikka vaikutti vielä tavallista kamalammalta ja jotenkin pysähtyneeltä. Odotin, että siihen olisi löytynyt jokin selitys, koska ilman sitä kylä vaikutti jotenkin todellisuudesta irralliselta. Ehkä seuraavassa osassa paljastuu jotain lisää.

Kirja loppui mielestäni hyvään kohtaan mutta loppuratkaisu oli vähän yllättävä. En oikein tykännyt siitä vaikkei se huono lopetus ollutkaan. Jäämme odottamaan jatkoa, joka toivonmukaan löytyy kirjastosta.

Seitsemäs portti - M.Weis ja T.Hickman

Kuolemanportti-sarjan 7.osa.


Nexuksen valtias Xar haluaa saada valtaansa koko universumin. Hän on lähettänyt palvelijansa patryni Haplon Kuolemanportin kautta aiheuttamaan sekasortoa kaikkiin maailmoihin, mutta nyt Haplo on pettänyt isäntänsä. Xar suunnittelee käyttävänsä Haploon nekromantian tiatoa saadakseen selville seitsemännen portin sijainnin.

Marit, Käsi-Hugh ja Alfred voivat pelastaa Haplon, mutta onnistuakseen heidän on kuljettava seitsemännestä portista. Jos portin sijainti paljastuu Xarille, koko universumin kohtalo on vaarassa. Suoriutuuko kolmikko tehtävästään vai siirtyykö maailmankaikkeuden herruus Xarille?

Jotenkin laimea päätösosa sarjalle. En kylläkään pitänyt myöskään kaikista edellisistä kirjoista vaan niissä oli suuriakin eroja. Odotin kuitenkin vähän enemmän tältä kirjalta kun hahmotkin ovat tuttuja ja loppuhuipennus tulossa. Teksti oli helppolukuista muttei sisältänyt mitään yllätyksiä joten lukeminen oli vähän tylsää. No loppuratkaisu ehkä vähän yllätti mutta toisaalta en hirveästi ollut asiaa miettinyt etukäteen.
  Loppuliitteitä en jaksanut (taaskaan) lukea mutta jos sieltä löytyy nuotit tuhotaikaa varten ja kehoitus "pitäkää hauskaa" niin voi herran jestas! Pistetään Kuolemanporttibileet pystyyn ja soitetaan Kaaos-musiikkia! Kuka ilmoittautuu mukaan?
  Oli mukavaa saada tämä sarja vihdoin päätökseen mutta enpä taida enää sen pariin palata. Tietokonepelin sensijaan saatan kaivaa esiin ja toivoa ettei se taas kaadu kuten viimeksi kävi.

Mifongin aika - J.S.Meresmaa

Mifonki-sarjan 2.osa.

Kohtalo on heittänyt kuningatar Ardisin lapset eri tahoille: Ciaran kasvaa faroni Elingmarin hoivissa Merontesissa ja Fewrynn elää arkista elämää äitinsä kanssa pienessä Länsimantereen kylässä. Kun tuulen mifonki Haldor Sininen yllättäen havahtuu hereille, Ardis ja Fewrynn joutuvat etsimään turvaa Itämantereen viidakoista täysin vieraiden ihmisten keskuudesta. Mutta suuri kaipuu ajaa Ardisin etsimään Ciarania isänsä hovista, ja tällä matkalla hän törmää entisen elämänsä haamuihin kohtalokkain seurauksin.

Monipolvisessa tarinassa oma, värikäs roolinsa on myös Danten hurmuriveli Roanilla, merirosvosisko Linnillä, tämän rakastetulla Harbenilla ja tulipalossa rujoutuneella Bran Capimontilla - sekä ryysyläispoika Moharilla, joka tarrautuu tarinaan peräänantamattomalla sitkeydellä.

Pidin sarjan ensimmäisestä osasta eikä toinen osa pettänyt odotuksia. Jotenkin tämän sarjan kirjoja on vaikea saada aloitettua mutta sitten niitä ei meinaa malttaa laskea käsistään! Teksti oli kevyttä joten aivoja ei tarvinnut hirveästi rasittaa. Tarina eteni mukavaa vauhtia eikä tylsiä kohtia juuri ollut vaan koko ajan tapahtui jotain. 

Ardisin ja Danten suhteelta olin toivonut enemmän romantiikkaa mutta nyt joutui tyytymään vain muruihin. Muutenkin ihmissuhteiden kuvaukset jäävät tässä sarjassa vähän tapahtumien jalkoihin, mikä toisaalta on ihan virkistävää vaihtelua. Idea Mifongeista toi heti alkuun mieleeni Ilkka Auerin kirjat Louhista (molemmat ovat siis lohikäärmeitä). Toteutus on tosin varsin erilainen mutta tykkään molemmista!

Kirjan loppu sai vain janoamaan lisää vaikka kirja ei mitenkään jännään kohtaan jäänytkään. Kirjastoon siis!

Fifty Shades of Grey: Satutettu - E.L.James

Fifty Shades of Grey -sarjan toinen osa.

Ensimmäisen kirjan kuumien ja dramaattisten kohtauksien jälkeen Anastasia ei pysty unohtamaan harmaasilmäistä komeaa Christiania. Intohimo heidän välillään räiskyy edelleen eikä Anastasia ole varma haluaako hän upota syvemmälle Christianin maailmaan, joka on täynnä toinen toistaan järkyttävämpiä asioita miehen menneisyydestä.

Mukavan leppoisaa luettavaa! Eihän tämä toinen osa mitenkään ensimmäiselle kirjalle pärjää. Toisaalta sain tämän nyt vasta toisen kerran luettua loppuun joten loppukohtaus ei ollut kovin kirkkaasti muistissa. Olen toiveikas sen suhteen, että kolmas osa menisi samaan putkeen.

  Eniten kirjassa häiritsi kirjan tiivis tahti. Aikaisemmilla kerroilla lukeminen on ollut ajoittain todella raskassoutuista. Varsinkin kohtaukset, joissa Ana on töissä. Pitääkö kaikki kahvinhakemiset ym. selittää?! Toisaalta tuntuu aika kovalta työtahti, jos yhdeksästä vähintään kuuteen on ihan normipäivä. Eihän sitä hirveästi muuta ehdi tekemään! (Tai ilmeisesti pitää herätä keskellä yötä touhuamaan kaikenlaista.) Muutenkin häiritsee kun Kate on matkoilla vain kaksi viikkoa mutta on kuitenkin poissa suuren osan ensimmäistä ja toista kirjaa. Voisihan tapahtumat jakaa hieman pidemmälle aikavälille niin saisi lukijakin vähän hengähtää. Anakin tuntuu kirjan alussa niin hätäiseltä kun heti epäilee suhdetta vaikka sitä on jatkunut vasta kaksi päivää! 

  Ihan hyvä kirja kuitenkin. Kolmannen osan kimppuun käyn heti kun saan muut rästikirjat luettua. Kirjapinolla tosin tuntuu olevan taipumus kasvaa ihan itsestään...