Sarjan toinen osa oli varsin erilainen kuin edeltäjänsä, koska päähenkilöt elivät 1500-luvun englannissa. Siksi kaikki henkilöhahmot olivatkin uusia tuttavuuksia tai historiankirjoista tuttuja. Tosin historia ei koskaan ole kuulunut lempiaineisiini koulussa joten olin autuaan tietämätön monen henkilön todellisesta taustasta. Yhdenkin henkilön kohdalla olin jo tunnistavinani henkilön kunnes tajusin että nimi onkin tuttu naapurin postilaatikosta! Kuningatar Elisabethin puolestaan näin tarkasti mielessäni. Kirjan kuvauksesta tosin tuli mieleen elokuvan Rakastunut Shakespeare Elisabeth, jota näytteli Judy Dentch. Omalaatuinen hahmo oli kuitenkin kyseeessä.Kirjan juonta olin olettanut varsin erilaiseksi kuin lopputulos oli. Suunnitelmahan oli hyvin yksinkertainen kun menneisyyteen oltiin lähdössä; 1) etsi kirja, 2) etsi opettaja Dianalle ja 3) palaa kotiin. Mikään ei oikein mennyt suunnitelmien mukaan ja alussa tällainen sivupoluille harhautuminen tuntui ärsyttävältä. Pysykää nyt asiassa! Kirja oli kuitenkin niin mielenkiintoinen, että koko Grand plan unohtui vallan jännittävämpien asioiden keskellä.
Kirjassa kiehtoi myös omaperäinen näkemys aikamatkustamisesta. En ole ihan varma, pidinkö lopputuloksesta mutta ainakin se oli jotain uutta. Perusajatuksena oli, että menneisyydessä tapahtuvat asiat ovat merkityksellisiä vasta kun Diana tai Matthew muuttavat menneisyyttä. Ja silloin asia vaikuttaa suoraan nykyhetkeen. Tavallaan hyvin yksinkertaista mutta heti kun asiaa miettii yhtään enempää, se ei tunnu enää loogiselta. Ja näköjään asiaa on todella vaikeaa selittää.
1500-lukua oli kuvattu todella realistisesti ja tuntui kuin olisi ollut itse paikan päällä. Erinomaiset kuvaukset olivat myös tunnusomaisia edelliselle kirjalle eikä nytkään joutunut petttymään. Paikat ja henkilöt olivat todella elävän tuntuisia eikä 1500-luku jäänyt pinnalliseksi kuvaukseksi aikalaisten vaatteista ja hovietiketistä kuten Rakkaus ei katso aikaa -sarjassa.
Ja itse päähenkilöt jaksoivat paljastaa uusia salaisuuksia ja kiehtoa omalla persoonallisella tyylillään. Diana on minusta aivan ihana omana vahvana itsenään! Tuollaisesta terävästä älystä ja sosiaalisuudesta kun voi itse vain haaveilla. Ja silti Dianan kiinnostus alkemiaa kohtaan tuo yhtäläisyyksiä itseeni ja siksi laitoin mukaan tuon kuvankin Arbor Dianasta, joka esiintyy kirjassa hieman tuunattuna. Ehkä pistänkin pystyyn oman kotilaboratorion!Todella harmi, ettei sarjaa ilmeisesti aiota suomentaa enempää. Tämä on aika raskasta luettavaa englanniksi mutta kannattaa ehdottomasti lukea jos mitenkään rahkeet riittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti