Labyrintti - James Dashner

Maze Runner -sarjan 1.osa.

”Jos et pelkää, et ole ihminen.”    

Huikean elokuvasovituksen syksyllä 2014 saanut Maze Runner - Labyrintti on koukuttava kertomus Thomasista, joka herää hissistä muistamatta muuta kuin nimensä. Kärpästen herrankaltaisissa tunnelmissa Thomas kohtaa lauman lapsia aukiolta, jota ympäröivät kivimuurit. Pakeneminen voi alkaa.

Olen jo pitkään suunnitellut lukevani tämän kirjan ja nyt sain sen vihdoin lainattua. Olin vähän skeptinen, koska kirjaa on verrattu Nälkäpeliin ja näitä kopioitahan riittää. Omasta mielestäni kirjasta tuli kuitenkin eniten mieleen Cube-elokuva, jossa joukko ihmisiä on laitettu kuution muotoisen labyrintin sisään eikä kukaan muista, kuinka on joutunut sinne. Lopussa melkein kaikki kuolevat enkä oikein muuta odottanut tämänkään kirjan juonelta. Toinen sarja, mikä tästä kirjasta tuli vahvasti mieleen on Kuolemanportti. Siinäkin ihmiset asuvat labyrintissa etsien ulospääsyä sukupolvesta toiseen. Tässä kirjassa ajanjakso on huomattavasti lyhyempi mutta muuten yhtäläisyyksiä löytyy.

  Kirja ei suoraan vastannut ennako-odotuksiani. Kirja oli hyvin kirjoitettu vaikka juoni olikin ihan hölmö ja lähinnä kopio useammasta kirjasta tai elokuvasta. Silti se oli viihdyttävää ja suorastaan hengästyttävää luettavaa. Jatkuvasti tapahtui jotain eikä koskaan tiennyt mitä odottaa. Jännitys piti otteessaan alusta loppuun ilman tylsiä kohtia.

  Loppuratkaisusta en hirveästi tykännyt. Se oli vähän outo ja tuntui, että maailman ihmiset ovat jotenkin seonneet. Ja mistäpä sen tietää, jatkoahan on tulossa useampikin kirja. En silti ole varma, luenko jatkoa. Tämän tyyppiset sarjat tuntuvat muuttuvan älyttömämmiksi joka jatko-osan myötä.

  

Maanpakolaisten planeetta - Ursula K. Le Guin

Jo kuusisataa vuotta mahtavat tevarilaiset ja halveksitut kaukana syntyneet ovat olleet vihollisia. Molempien geneettinen tausta on hainilainen, eikä kukaan oikein enää muista syytä vihanpitoon. Silti kansojen välillä vallitsee fanaattinen vihamielisyys. Kaukana syntyneitä syytetään noituudesta – tummat silmät ja iho sekä kyky telepatiaan tekevät heistä outoja muukalaisia.
  Valmistautuessaan viisitoista vuotta kestävään talveen vanhat viholliset kohtaavat yhteisen uhkan. Pohjoisen vaeltavat heimot lakaisevat armeijoillaan rannikkoa ja saartavat talvikaupunkeja yksi toisensa jälkeen. Liittolaisuus on ainoa mahdollisuus selviytyä. Veren ja lumen sekoittuessa toisiinsa eeppisessä taistelussa kahden kansan tulevaisuus saa uuden suunnan.

Pitkästä aikaa otin luettavakseni Le Guinin kirjan ja tykästyin heti. Aloitin hänen tuotantonsa lukemisen jo teini-iässä mutta silloin ne eivät vielä hurmanneeet vaan tuntuivat jotenkin vierailta. Joitakin vuosia sitten luin Maameren tarinat samannimisen anime-elokuvan innoittamana. Tykkäsin niistä kyllä mutta eivät kuulu lempilukemistooni.
  Maanpakolaisten planeetta jatkaa Hain-sarjaa mutta täysin itsenäinen kirja tämä on eikä vaadi aiempaa tutustumista tuotantoon. Aiemmin olen sarjasta lukenut kirjan Maailma, vihreä metsä mutta näin suoralta kädeltä en osannut yhdistää tämän kirjan tapahtumia siihen kirjaan. Kirjan lukemisesta on kylläkin kulunut muutama vuosi joten yksityiskohdat ovat jo unohtuneet. 
  Tästä kirjasta tuli eniten mieleen novelli, koska tarina on hyvin lyhyt ja ytimekäs. Varsin raikas kuvaus kahden sivilisaation evoluution käännekohdasta. Tapahtumien ajanjaksokin oli lyhyt ja tarjosi enemmänkin silmäyksen kuin koko tarinaa. Tarina ei kuitenkaan tuntunut jäävän kesken. Lähinnä juoni ei lähtenyt rönsyilemään liikaa ja keskityttiin aiheen tarkasteluun valitusta näkökulmasta.
  Maailmana tämä planeetta on vieras ja aluksi lukijaa ihmetyttävät "kesälapsi" ym. ilmaukset joille ei ole suoraan selityksiä. Kirjailija tarjoaa kuitenkin mukavasti informaatiota eikä maailmasta löydy epäloogisuuksia, joita vihaan suuresti. Tuloksena on eheä kokonaisuus ja mukava lukukokemus.
  Aion seuraavaksi lukea toisen osan tästä sarjasta mutta on vaikea sanoa sijoittuvatko tapahtumat aikaan ennen vai jälkeen tämän kirjan tapahtumien. Todennäköisesti sillä ei ole niin väliäkään.