Rautakoe - Cassandra Clare & Holly Black

Magisterium-sarjan 1.osa.

Monet lapset ovat haaveilleet taikageenistä, kyvystä joka avaisi heille Magisteriumin ovet. Mutta ei Callum Hunt.

Koko Callumin lapsuuden ajan hänen isänsä on kehottanut poikaansa pysyttelemään erossa taikuudesta. Niinpä Magisteriumin pääsykokeeseen osallistuessaan hänen on töpättävä.

Rautakoe on vain alku, todellinen testi on vasta edessä.

Olipas mukava lukea uutta tuotantoa Cassandra Clarelta. Varjojen kaupunkien parissa vierähti muutama vuosi ja uudet henkilöt olivat jo paikallaan. Holly Blackia kirjoja en ole lukenut mutta pitää varmaan lisätä lukulistalle.

  Kirjan juoni vaikutti heti alkuun kiinnostavalta vaikka alku olikin karmiva. Onneksi väkivaltaisuus rajoittui kirjan alkuun, koska olen jotenkin alkanut vierastaa kirjoja joiden itseisarvo tuntuu olevan kipu ja kuolema. Näitä mausteita sopivasti ja hyvä tulee kuten tässä tapauksessa. 

  Toinen plussa juonen arvoituksellisuudesta, joka säilyi läpi koko kirjan. Vaikka jotain arvasikin välillä niin kokonaiskuva oli kyllä yllätys. Eniten ihmettelin Callumin isä vainoharhaista käytöstä. Päällimäisenä oli ajatus, että hän oli vähän seonnut vaimon kuoleman jälkeen, koska hänen käytöksessään ei tuntunut olevan hirveästi logiikkaa. Kirjan lopussa ei voinut kuin miettiä, millaista olisi elää sellaisen tiedon kanssa ja säilyttää vielä järkensä. 

  Kirjan henkilöt olivat aika perustyyppejä. Kirjan aikuisista velhoista jäi vähän paha maku suuhun. Pelkureita ovat aikuiset, jotka odottavat pienen pojan pelastavan heidät tuholta! Joten ehkei se Callumin isä ollut pelkästään vainoharhainen...

  Ainoa miinus kirjassa oli, että pituutta olisin kaivannut lisää. Kirjasta olisi saanut vielä paremman jos asioita olisi kerrottu syvällisemmin vaikken suoraan osaa sanoa, mihin kohtaan olisi pitänyt paneutua enemmän. Yleisesti jäi vain tunne, että "joko se loppui?" Hyvän kirjan merkki siis!

  

Evanescent, katoavainen - Sarianna Suorsa

Rising Moon -kirjasarjan ensimmäinen osa avaa vauhdilla lukijalleen näkymän uuteen maailmaan, joka tarraa lukijan mukaansa. Fantasia/scifi –aiheinen kirja kertoo neljään valtioon jakautuneesta maailmasta, jossa elämää varjostaa alituinen sodanuhka. Lunar-eclipse on valtio, jossa kehittyneen geenimanipulaation avulla on onnistuttu istuttamaan syntymättömiin lapsiin erikoiskykyjä, joita halutaan hyödyntää maata uhkaavassa sodassa. Jokainen nuori on velvoitettu palvelemaan maataan ankarassa taistelukoulussa, joka armotta karsii heikoimmat joukosta.

Maan köyhimmässä kolkassa varttuneet Tegan, Alaric ja Alisha lähtevät vuorollaan taistelukouluun suorittamaan velvollisuuttaan. Jo alkupäivät osoittavat, että kaverusten on toimittava yhdessä kannatellen toinen toistaan sekä löydettävä tarvittavat liittolaiset, jotta selviytyminen onnistuisi. Heikoimmassa asemassa näyttää olevan Alisha, jolla ei erikoiskykyjä ole lainkaan. Alisha osoittaa kuitenkin olevansa taistelija, joka ei helpolla luovuta. Tegan, kolmikosta vahvin, huomaa varsin nopeasti vihollisia olevan yllättävillä paikoilla. Vaikean taustan omaava Tegan joutuukin suurimman paineen alle joutuessaan erikoisvalvonnan alaiseksi liian vahvojen erikoiskykyjensä takia. Alaric onnistuu pehmentämään taitavilla sosiaalisilla kyvyillään kolmikon kohtaamia vastuksia, mutta aivan kaikkeen hänenkään taidot eivät riitä.

Teganin elämään astuu koulutuksessa vahva ja innostava nuorukainen. Pystyykö Tegan löytämään itsestään kyvyn rakastaa toista ihmistä varauksetta…

No olihan taas kirja! Alku ei oikein sytyttänyt mutta kun kirja pääsi vauhtiin niin teksti oli oikein mukaansatempaavaa. Hahmot olivat alkuun hyvin ärsyttäviä ja oikeastaan Teganin käytös sai suorastaan koomisia piirteitä kaikessa ärsyttävyydessään. Henkilöihin kuitenkin tottui eikä Alishakaan ollut niin kamala tapaus kuin pelkäsin. Melkein vain.

Kirjasta tuli monelta osin mieleen Nälkäpeli ja Twilight, ilman vampyyrejä tosin. En oikein päässyt selvyyteen, oliko maailma keksitty vai tulevaisuuteen sijoittuva. Kumpikaan vaihtoehto ei sellaisenaan tuntunut uskottavalta ja vaikutelma jäi vähän oudoksi. Alussa kerrottiin maailman jakamisesta neljälle lapselle (joilla oli oudot englanninkieliset nimet) ja tarinan edetessä taas puhuttiin elokuvista ja jäätelöstä. Ainakin minun mielestäni huonosti yhteen sopivia asioita.

Hauskinta kirjassa oli seurata Teganin ja Danten suhdetta. "Kivikkoinen" voisi kuvata sitä aika hyvin. Sitä lukiessa täytyi kyllä ihmetellä Danten sisukkuutta. Teganin menneisyydestä kertovat kohtaukset olivat joiltakin osin aika rankkaa luettaavaa ja selittivät hyvin Teganin käytöstä Danten seurassa.

Hyvä kirja mutta... Se loppu! Siis aaargh!! Ei kirjaa voi noin lopettaa! Petyin ainakin Danten henkilöhahmoon enkä oikein tiedä, haluanko lukea enää jatkoa. Itse en ainakaan keksi mitään hyvää tapaa jatkaa tarinaa. Kaikkea ei voi antaa anteeksi ja jos ei anna niin tarinaan ei jää mitään jäljelle. Todella ikävä tämä loppuratkaisu.

Kuinka prinsessa Ruusunen hurmataan - Anne Rice

Kuinka Prinsessa Ruusunen hurmataan kertoo prinsessa Ruususen tarinan uudella sävyllä. Kirjan Ruusunen herätetään vähemmän viattomalla suukolla, ja palkinto prinssille on suotuisa: prinsessan täydellinen antautuminen…
  Ruusus-satua päivittävä trilogia tuo vanhaan satuun tihkuvaa himoa ja eroottista kaipuuta. Erotiikkaa lähestytään naisen nautinnon kautta, eikä häpeämättömän sadomasokistinen kuvaus sorru liikaan väkivaltaisuuteen vaan pitäytyy ihastuttavassa viehkeydessä.

Valitsin tämän kirja, koska tykästyin kovasti herra Greyhin. Ennakko-odotukset eivät kuitenkaan toteutuneet vaan koin tämän kirja juonen hyvin hämmentävänä. Alku oli varsin lupaava. Jotain sen suuntaista olisin itsekin suunnitellut Ruususen varalle jos olisin kirjailija. Kirjan paras osuus oli kuitenkin pian ohitettu ja vaikka juoni eteneekin niin siinä ei tunnu olevan mitään järkeä. Eniten minua häiritsi kaikkien hokema: "Tämä on sinulle hyväksi", koska sitä sanoivat myös ne jotka olivat itse kokeneet saman. Ja kenen mielestä seksiorjana oleminen muka parantaa elämänlaatua?! Täysin järjetön ajatus! Ymmärrän näitä nykyisiä herran ja palvelijan suhteita, jotka perustuvat vapaaehtoisuuteen, mutta tässä ei todellakaan ollut kyse siitä!
  Toinen omituisuus oli ajatus prinssien ja prinsessojen alistamisesta ja nöryyttämisestä tavallisen rahvaan iloksi. Tämä ei varmaan herätä tulevaisuudessa kunnioitusta alamaisisten keskuudessa.
  Ja kolmantena vaan ei oudoimpana oli jatkuva suojaamaton seksi. Tuolla määrällä luulisi kaikkien prinsessojen olevan maha pystyssä varsinkin kun "palvelusaika" kesti 2-5 vuotta! Ehkäpä haikara tuo prinsessojen vauvat.
  Ja jos yrittää poistaa kaiken epäolennaisen niin perusjuoni käy tylsäksi aika pian. Orjille yritettiin jatkuvasti keksiä uusia nöyryytyksiä ja piiska heilui sivulta toiselle. Olin aika onnellinen kun kirja loppui ja jos joku ei jo arvannut niin en aio lukea seuraavaa osaa. Kirja ei myöskään sovellu nuorimmille lukijoille mutta en kyllä suosittele sitä muillekaan!

Selviytyjät - Gena Showalter

Intertwined-sarjan 2.osa.

Aden Stone jatkaa elämäänsä ranchilla ja on saavuttanut jo ohjaajansa luottamuksen hyvän koulumenestyksensä ansiosta. Adenin päässä asuu kodittomia sieluja, jotka eivät aina anna hänelle rauhaa ja ulkopuoliset tulkitsevatkin hänen sielujen kanssa käymänsä keskustelut mielenvikaisuudeksi.

Oklahoman Crossroadsin lukio on enemmän kuin pinnan päälle näyttää. Adenin ja hänen ystäviensä ympärillä suorastaan parveilee yliluonnollisia olentoja. Aden on rakastunut vampyyriprinsessa Victoriaan, koulun priimus Mary Ann seurustelee ihmissuden kanssa ja yhdessä toverukset saavat kerätä kaiken rohkeutensa selviytyäkseen peikkojen, noitien ja haltioiden juonista.

Ikiaikainen vampyyri Vlad Seivästäjä tuhotaan ja Adenin täytyisi näyttää paikkansa uutena kuninkaana, mutta kuinka ihminen ja monen joukon puolustaja selviytyy tehtävästä? Ei ainakaan vuodattamatta verta…

Mukavan viihdyttävä myös tämä sarjan toinen osa mutta ei kyllä edelliselle kirjalle pärjää. Joissakin kohdissa tuntui menevän vähän yli, kuinka kauheaa Adeni elo on. Taisi kuolla peräti kolme kertaa saman kirjan aikana. Taitaa olla jonkinlainen ennätys... 

  Muuten meno oli vauhdikasta mutta ei erityisen tunteita herättävää. Tykkäsin kovasti Mary Annin ja Rileyn kuviosta aiemmassa kirjassa mutta tässä se jotenkin lässähti. Eikä syy ollut pelkästään olosuhteissa vaikka niilläkin oli osansa. Vähän lisää sitä aiempaa kipinää olisin kaivannut!

   Sanoisin, että kirja toimi hyvin bussilukemisena mutta ei oikein sävähdyttänyt. Nyt pitäisi vain saada seuraava osa käsiinsä jostain. Kirjastosta sitä ei jostain syystä löytynyt kuin englanniksi. Käyhän sekin paremman puutteessa mutta jatkan etsintöjä.

Kodittomat sielut - Gena Showalter

Intertwined-sarja 1.osa.

Aden Stone oli saanut taas uuden mahdollisuuden, jonka tyriä. Hänet oli sijoitettu asumaan ranchille, joka oli tarkoitettu hankalille pojille, perheettömille ja mahdottomille. Aden ei ollut skitsofreeninen, kuten kaikki häntä hoitaneet lääkärit luulivat. Hän vain keskusteli päässään asuvien kodittomien sielujen kanssa. Tällä kertaa Aden halusi onnistua. Hän halusi kouluun tavallisten nuorten keskelle ja hän halusi tavata uudestaan Mary Annin, jonka hän oli kohdannut hautausmaalla. Tyttö oli ainoa, joka sai äänet hänen päässään vaikenemaan.

Mary Ann Gray eli kahdestaan isänsä kanssa, jonka silmäterä tämä oli. Mary Annilla oli rakkautta ja hänellä oli viisitoistavuotissuunnitelma: hän keskittyisi kouluun, opintoihin ja valmistuisi psykologiksi. Isä yritti houkutella Mary Annia ottamaan rennomminkin ja saamaan ystäviä.

Kun Aden aloitti Mary Annin koulussa, kaikki tuntui muuttuvan. Kiltin koulutytön maailma oli yhtäkkiä muutakin kuin läksyjä ja jalkapallopojan kosiskelua. Yhdessä Mary Ann ja Aden olivat keskellä maailmaa, jossa ihmissudet, vampyyrit, noidat ja peikot olivat osa arkipäivää ja jossa toiveet ja pelot oli kääritty samaan pakettiin. Yhdessä he pystyisivät selvittämään menneisyytensä ja antamaan kodittomille sieluille kodin.

Valitsin kirjan selailtuani jonkin aikaa fantasiakirjasivuilla. Juoni vaikutti mielenkiintoiselta ja hieman erilaiselta kuin ihan normifantasia. En todellakaan joutunut pettymään! Toki mukana oli myös paljon totuttuja fantasia-aineksia, kuten vampyyreja ja ihmissusia. Perusjuoni oli kuitenkin mukavan erilainen eikä yllättäviä junenkäänteitä puuttunut. Itse en ainakaan suurimman osan aikaa arvannut, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Kirja piti otteesssaan ensimmäisiltä sivuilta alkaen.

Kirjailija oli myös hyvin onnistunut tuomaan esiin, miksi Aden on viettänyt suurimman osan elämästään mieliaairaalassa. Salamyhkäiset kuiskailut vampyyreista koulun käytävillä tuskin luovat kovin tervettä kuvaa ihmisestä saati sitten päänsisäisten äänten kanssa keskustelu. Voi vain ihmetellä, miten Aden on säilynyt niin normaalina noissa olosuhteissa.

Oikestaan en millään malttaisi odottaa seuraavan osan saapumista mutta yritetään selvitä. Ainoa miinus on, että kolmatta osaa ei löytynyt kirjastosta ja sarja jää ilmeisesti kesken (syytä en tiedä). Suosittelen silti kirjaa kaikille hyvää kirjaa kaipaaville!

Lips Touch - Laini Taylor

Luettuani Laini Taylorin Karou-trilogian, tämä kirja oli pakko lainata! Kyseessä on novellikokoelma enkä ole sellaisiin hirveästi perehtynyt. Oikeastaan ainoa novellikokoelma, joka tulee  mieleen on joku Ray Bradburyn kirja, jonka luin vuosia sitten. En suoranaisesti ole vältellyt novelleja mutta minulle vain on jäänyt sellainen fiilis, että novellit eivät ole minun juttuni. 
  Myös kirjan kansi vaikutti valintaan. Synkkä mutta houkutteleva luumu vetosi jotenkin paremmin kuin suuteleva pariskunta. Alkuun kansi herätti myös kummastusta mutta ensimmäisen tarinan jälkeen olin sitä mieltä, että kansi kuvaa kirjaa loistavasti! Kirja antaa ikäänkuin lupauksen jostain muustakin kuin suudelmista.


Goblin Fruit

Viktoriaanisina aikoina hiidet tarjosivat houkuttelevia hedelmiä vaihdossa neitojen sieluista... ja yleensä myös onnistuivat. Mutta miten nykypäivän nuoria naisia houkutellaan?

Ensimmäinen tarina vastasi aika hyvin ennakkokäsitystäni novelleista. Tarina oli lyhyt joten henkilöihin ei ehtinyt oikeastaan tutustua kunnolla ennen tarinan loppumista. Juoni vaikutti alkuun mielenkiintoiselta mutta oli lopulta turhan synkkä. Oletusarvona suudelmista kertovassa kirjasssa on nimenomaan romanttisuus mutta suudelmaa havitteleva hiisi ei oikein täytä romantiikan määritelmää. Juonen perusteella tuli enemmän mieleen kauhukertomus. Tarina piti hyvin otteessaan mutta ei ollut minun makuuni.

Spicy Little Curses

Tässä tarinassa demoni ja helvetin lähettiläs väittelevät Intiassa asuvan kauniin englantilaisen tytön sielusta. Asiat muuttuvat monimutkaisemmiksi tytön rakastuessa ja päättäessä koetella päälleen langetettua kirousta.

  Toisessa tarinassa päästiin jo paremmin vauhtiin vaikka alku vaikutti aika karmivalta. Nuoren tytön päälle on langetettu jo vauvana kauhea kirous. Jos hän päästää äänenkin, jokaimen joka kuulee sen, kuolee välittömästi. Kirouksen pelossa tyttö on elänyt koko elämänsä hiljaisuudessa. Onneksi tarinan juoni ei ole niin yksioikoinen kuin ensin luulisi ja loppuun mahtuu muutama yllätys. Tarinalla oli myös vähän enemmän pituutta kuin ensimmäisellä novellilla joten henkilöihin ehti tutustua vähän paremmin. Tämä oli jo enemmän minun makuuni. Vaikka onnellinen loppu ei ollutkaan mikään oletusarvo, tarina oli hyvin kirjoitettu joten lukukokemuskin oli hyvä.

Hatchling

Kuusi päivää ennen Esmen neljättätoista syntymäpäivää hänen vasen silmänsä muuttuu ruskeasta siniseksi. Hänellä ei ole aavistustakaan, mitä muutos tuo tullessaa mutta hänen pieni turvattu elämänsä alkaa välittömästi muuttua. Mitä tekemistä kauniilla, torahampaisella miehellä on hänen kanssaan ja kuinka Esmen kohtalo on yhteydessä mystiseen demonirotuun?

Kolmas novelli oli ehdottomasti paras! Tarina oli pidempi ja sisälsi takaumia usean henkilön näkökulmasta. Tarinat nivoutuivat päätekstiin saumattomasti ja aloin vihdoin ymmärtää, mistä novelleissa on kyse! Ei mitään turhia kiertoteitä vaan pelkästään hyvä tarina! Ihan loistavaa! Tämän novellin pituus oli tosin reilu sata sivua mikä tuntui aika pitkältä novelliksi mutta muuten juuri sopivalta pituudelta. Henkilöihin ehti tutustua ja tarinassa oli jatkuvia yllättäviä juonenkäänteitä. Jännitys piti myös tässä otteessaan alusta asti eikä loppu todellakaan ollut ennalta-arvattavissa! 


Kokonaisuutena kirja sisälsi niitä luvattuja suudelmia ja parasta antia oli oikeastaan jokaisen suudelman erilaisuus. Kaikki eivät olleet intohimoisia vaan joukkoon mahtui ujoja ja myös rajumpia, joissa hampaat kolisivat. 
  Kirjasta teki erikoisen myös runsas kuvitus. En alkuun pitäny kuvista mutta huomasin, että kuviin kannatti tutstua jälkikäteen vaikka ne olikin sijoitettu kunkin tarinan alkuun. Näin ne eivät olleet irrallaan asiayhteydestä vaan täydensivät tarinoita mukavasti.
  Romantiikkaa kirjassa oli mielestäni yllättävän vähän. Jännitävät ja mielikuvitukselliset tapahtumat olivat paraatipaikalla ja romanttikan vähyys oli hienoinen pettymys minulle sisällön puolesta. Muuten tarinat tarjosivat runsaasti ajateltavaa ja viihdykettä. Suosittelen kirjaa! Älkääkä jääkö jumiin ensimmäiseen tarinaan - loppua kohden paranee!

Väristys - Maggie Stiefvater

Grace on jo vuosia katsellut kotinsa takana asustelevia susia. Etenkin eräs keltasilmäinen yksilö on saanut hänet pauloihinsa. Suden ja tytön välillä tuntuu olevan molemminpuolinen, luottamuksellinen yhteys.

Sam puolestaan viettää kaksoiselämää. Talvella hän elää metsässä pienen laumansa kanssa ja käy äänetöntä ajatustenvaihtoa pelottoman tytön kanssa. Kesän lämpimät säät suovat hänelle muutaman arvokkaan kuukauden ihmisenä – kunnes pakkanen jälleen vangitsee hänet lumiseen metsään, suden ruumiiseen.

Yhtenä syksyisenä päivänä Grace tapaa kotiovellaan pojan, jonka tuttuus saa hänen henkensä salpautumaan. Vuosien hiljainen suhde kasvaa tiiviiksi, surullisenkauniiksi rakkaudeksi. Mutta nuorten yhteinen aika käy vähiin…

Olin jo pidempään miettinyt tämän kirjan lukemista. olin kuitenkin muiden lukukokemusten perusteella rankannut tämän liian surulliseksi luettavaksi. Onnettomat loput eivät ole minun juttuni. Nappasin tämän nyt kuitenkin kesälukemiseksi, koska syksyllä en haluaisi lukea mitään kovin surullista. Vaikka kyllä tämänhetkinen sää ainakin täyttää syksyn kriteerit!
  Kirja vastasi aika hyvin ennakko-odotuksia. Lukeminenkin takkusi kun ei jaksanut kirjan apeaan tunnelmaan uppoutua kovin pitkäksi toviksi kerrallaan. Kaikilla henkilöillö tuntui olevan asiat huonosti tavalla tai toisella. Toisaalta tuli sellainen olo, että pohjalta ei ole kuin yksi tie ylöspäin joten pientä toivoa oli nähtävissä.
  Kirjan päähenkilöistä tykkäsin kovasti. Graceen oli helppo samaistua tiedepohjaisen ajatusmaailmansa ansiosta. Ihanaa kun päähenkilö on välillä yhtä surkea ihmistuntija kuin minä!
  En ihastunut tähän kirjaan mutta ei tämä mikään huono lukukokemus ollut. Kirjan hyvin erilainen ihmissusitarina oli ehdottomasti syvällisempää luettavaa kuin nuo viimeaikoina lukemani hömppäkirjat. Kyllä tämä kannattaa lukea!