maanantai 15. joulukuuta 2014

Aamunkoi - Stephenie Meyer

Twilight-sarjan 4.osa.

”Älä pelkää”, kuiskasin. ”Me kuulumme yhteen.” Äkkiä minut valtasi tunne, että sanani olivat totisinta totta. Tämä hetki oli niin virheettömän oikeanlainen, ettei vähintäkään epäilyksen sijaa jäänyt. Hänen kätensä kietoutuivat ympärilleni, puristivat minut häntä vasten... Tuntui, kuin jokaista hermoani kihelmöisi. ”Ikuisesti”, hän myönsi.

Suunnaton intohimo Edwardia kohtaan ja syvä yhteys Jacobiin ovat repineet kahtia Bellaa, joka on nyt elämänsä äärimmäisessä käännekohdassa. Hänen edessä oleva valintansa joko liittyä kuolemattomien viettelevään perheeseen tai jatkaa ihmiseloa määrää kahden heimon kohtalon.

Kun Bella on tehnyt valintansa, alkaa ennennäkemätön tapahtumien vyöry, joka johtaa käsittämättömiin seurauksiin. Juuri kun Bellan elämän langat ovat kutoutumassa yhteen kuin kaunein silkki, ne uhkaavatkin tuhoutua yhdessä hetkessä ikuisiksi ajoiksi.


Pitkään odotti tämäkin kirja hyllyssä ennenkuin sain kerättyä voimia sen aloitukseen. En oikein tykännyt kahdesta edellisestä kirjasta joten en odottanut sarjan päätösosalta mitään ihmeempää. Yllätyin kuitenkin positiivisesti! Kirja oli alusta loppuun täynnä toimintaa eikä juonikaan junnannut paikallaan. Bellasta olisi mielestäni voitu jo paljon aikaisemmin tehdä vampyyri (esim. toisen kirjan alussa) ja nyt kun vihdoin saatiin se asia kuntoon niin juonikin pääsi eteenpäin. Jotenkin kyllä ihmetytti, miksi viimeiseen kirjaan oli pitänyt mahduttaa näin paljon asiaa kun edelliset olivat niin tylsiä. 
  Täytyy kyllä myöntää, että tuli jokin aika sitten katsottua toisella silmällä tätä kyseistä Twilight elokuvaa joten kirjan alkupuolen tapahtumat eivät tulleet yllätyksenä. Muuten juonenkäänteet olisivat varmaan yllättäneet enemmän mutta viihdyttävää luettavaa silti. Ja elokuvahan loppui kirjan puoliväliin joten kirjan loppu oli uutta tietoa. 
  Ensimmäisen osan jälkeen en ole oikein Edwardista syttynyt ja Jakobkin on ollut vähän mäntti. Nyt Jakob löysi paremmin paikkansa susilaumassa ja Bellan ja Edwardin suhde toimi paremmin Bellan muutoksen jälkeen. En tiedä muista lukijoista mutta itseäni ihmetytti, mitä hienoa on suudella kylmää ja kovaa marmoripatsasta?! Bellan muutoksen jälkeen suhde tuntui paljon tasavertaisemmalta ja siksi myös ymmärrettävämmältä.
  Kirjan loppuratkaisu oli varsin ihana ja tuntui haikealta kun sarja loppui. En kylläkään taida lukea sarjaa uudestaan mutta voisi sanoa, että tämä sarja kuuluu fantasian yleissivistykseen joten jo sinänsä lukemisen arvoinen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti