Koukuttava tarina imaisee mukaansa kuin tornado. Kun Percy ja Annabeth putoavat rotkoon, joka syöksee heidät Tartaroksen syvimpiin syövereihin, viiden muun puolijumalan ei auta kuin totella Percyn käskyä. Heidän on etsittävä Haadeksen talo ja valloitettava Kuoleman ovi, jonka kautta sielut voivat siirtyä manalasta kuolevaisten maailmaan.
Percy Jacksonia lukiessa saa aina takuuvarmasti hymyn huulille! Tarina on niin ihanan kevyttä luettavaa eikä päähenkilöiden puolesta tarvitse ihmeemmin pelätä. Vaikka vastassa olisi miten monta ja kummallista hirviötä niin jotenkin aina selviydytään. Eikä tylsiä kohtauksia olekaan. Nurkan takaa löytyy vähintään myrkkylehmä tai omituinen pikkujumala.
Rakkauspuoli on mielestäni aina jäänyt Riordanin kirjoissa vähän heikommalle sijoitukselle. Ehkä juonessa on niin paljon vauhdikkaita käänteitä, ettei kuherteluun jää juuri aikaa. Onhan päähenkilöillä toki kuvionsa mutta Percy ja Annabethkin ovat pääasiassa satunnaisen pussailun tasolla. Kannattaa siis keskittyä seikkailupuoleen niin hyvin menee!
Päähenkilöt kehittivät taitojaan aika paljon tässä kirjassa, varsinkin Frank ja Hazel olivat keskeisessä osassa. Ehdin aina unohtaa edellisen kirjan tapahtumat ennenkuin uusi ilmestyy ja siksi hahmotkin ovat aina vähän hakusessa (johtuu varmaan tästä kevyestä kirjoitustyylistä ettei hirveän pitkään pysy kirja mielessä). Vähän häiritsee kun henkilöt aina vain heitetään tapahtumien keskelle ja sitten on korkeintaan pari minuuttia aikaa oppia käyttämään jotain uutta kykyä. Muuten tykkään kyllä kun uusiä yliluonnollisuuksia ilmestyy kuvaan.
Kelpo jatko siis sarjalle. Täytyy jossain vaiheessa aloittaa Percy-sarjat alusta, koska tuntuu ettei juuri mitään muista. Onneksi tässäkin kirjassa mainitaan tärkeitä tapahtumia edellisistä kirjoista, jotta huonomuistisetkin pysyvät mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti