Jotkin valinnat ovat vaikeita – toiset koituvat kuolemaksi.
Tämä kesä muuttaa sekä loihtijoiden että kuolevaisten maailman.
Gatlinin pikkukaupunki on kaaoksen kourissa: heinäsirkkaparvia, sietämättömiä helleaaltoja ja yliluonnollisia hirmumyrskyjä seuraa toisensa perään. Niin pelottavaa kuin kaaos onkin, Ethanille se merkitsee myös tervetullutta katkosta yhä pahempien painajaisten keskelle – painajaisten, jotka seuraavat häntä jo unen ulkopuolelle.
Loihtijatyttö Lenan ja kuolevaisen Ethanin rakkaudelle ei ole kirjoitettu onnellista loppua.
Ei tämä sarja vielään oikein sytytä! Olin vähän odottanut sellaista loppuakohden paranevaa juonta mutta ei tämä oikein etene. Teksti on edelleen kevyttä mikä taitaa olla ainoa syy, miksi sain kirjan luettua. Siis mikä tässä oli juoni?!
Ethanin ja Lenan suhde on niin lälly kuin olla ja voi. Eihän ne edes voi koskea toisiaan kun Ethan meinaa saada sydärin - kirjaimellisesti! Link ja Macon puolestaan oli tämän kirjan parhaat henkilöt. Tavallaan tykkäsin myös Johnista mutta koko juttu oli vähän epäuskottava. Ehkä asia selviää paremmin seuraavassa kirjassa (jos viitsin lukea sen).
Ainoaksi positiiviseksi asiaksi jää oikeastaan kirjan kepeys ja monin paikoin se oli aika hauska. Varsinkin Linkiin (tai Linkin äitiin) liittyvät kohdat. Tämä ei kuitenkaan millään riittänyt pelastamaan kokonaisuutta ja lopulta jäi vähän hölmö olo: "Tähänkö tämä nyt loppui?" Saatan lukea seuraavan osan jossain vaiheessa kunhan olen ensin unohtanut miten huono tämä oli. Tai sitten en.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti