”Äkkiä huomaan liikkuvia varjoja metsässä. Ne lähestyvät molemmilta puolilta. Sydämeni alkaa hakata. Näkyjeni laukkaavat sudet. Nyt ne vaanivat minua.”Aura on oikeastaan ihan tavallinen 16-vuotias tyttö, yhtä asiaa lukuun ottamatta. Hän on alkanut nähdä näkyjä. Pahaenteiset näyt susista ja soturitartytöstä ajavat hänet kirjoittamaan tarinoita saamelaissoturittarista ja heidän maagisesta maailmastaan.
Kun tarinat julkaistaan kirjana, Aura huomaa, että hänen näkyjensä tyttö onkin täyttä totta, ja vihainen hänelle. Uhkaako hänelle käydä samoin kuin Risten-äidille, joka katosi metsien pimeyteen? Ja miten kaikkeen liittyy Maailman reunalla -bändin ihanan salaperäinen laulaja? Miksi Paju valitsi keikalla yleisön joukosta juuri Auran?
Päätin lainata tämän kirjan, koska halusin lukea jotain kevyttä eikä liian pitkää. Jatkan muiden kirjojeni parissa kunhan taas jaksan. Englanninkielinen tiiliskivi tuntuu vielä toistaiseksi liian painavalta edes nostaa joten saman genre varmaan jatkuu.
Kirjan alku oli aika tahmea eikä tarina tuntunut oikein pääsevän vauhtiin. Mietin jo hetken, pitäisikö jättää kirja kesken. Jatkoin kuitenkin lukemista, koska kirja ei ole paksuudella pilattu. Tarina onneksi parani kun kirjan edetessä mutta ei se ihan minua sytyttänyt. Henkilöistä kukaan ei oiken saanut mielenkiintoa heräämään. Paju tuntui jotenkin mahtipontiselta kirjakielen käyttäjältä eikä parin välillä hirveästi tapahtunut. Auran puolelta kiinnostus vaikutti lähinnä rokkitähden palvonnalta ja Pajusta nyt ei oikein ottanut selvää.
Kirjan kieli ärsytti alkuun suunnattomasti! Toiset varmaan tykkäävät tällaisesta "raikkaasta puhekielestä" mutta itsestä se vaikutti omituiselta ennenkuin siihen tottui. Monen sanan kohdalla joutui miettimään, että mitähän tuokin tarkoittaa. Mutta siihenkin tottui eikä asia enää kirjan puolenvälin jälkeen juuri vaivannut. Tai sitten vain alkuun oli viljelty runsaasti omituista kieltä.
Itse juoni ei ollut mikään erikoinen. Tapahtumat etenivät kuitenkin hyvällä tempolla joten kirja ei alun jälkeen ollut tylsä. Loppuratkaisu oli vähän turhan yksinkertainen ja olisin toivonut siihen jotain enemmän. Kirja on ilmeisesti trilogian avausosa mutta hyvin olisi voinut jättää tähän yhteen kirjaan eikä venyttää sarjaksi. Jatkoa tuskin luen.
Kirjan alku oli aika tahmea eikä tarina tuntunut oikein pääsevän vauhtiin. Mietin jo hetken, pitäisikö jättää kirja kesken. Jatkoin kuitenkin lukemista, koska kirja ei ole paksuudella pilattu. Tarina onneksi parani kun kirjan edetessä mutta ei se ihan minua sytyttänyt. Henkilöistä kukaan ei oiken saanut mielenkiintoa heräämään. Paju tuntui jotenkin mahtipontiselta kirjakielen käyttäjältä eikä parin välillä hirveästi tapahtunut. Auran puolelta kiinnostus vaikutti lähinnä rokkitähden palvonnalta ja Pajusta nyt ei oikein ottanut selvää.
Kirjan kieli ärsytti alkuun suunnattomasti! Toiset varmaan tykkäävät tällaisesta "raikkaasta puhekielestä" mutta itsestä se vaikutti omituiselta ennenkuin siihen tottui. Monen sanan kohdalla joutui miettimään, että mitähän tuokin tarkoittaa. Mutta siihenkin tottui eikä asia enää kirjan puolenvälin jälkeen juuri vaivannut. Tai sitten vain alkuun oli viljelty runsaasti omituista kieltä.
Itse juoni ei ollut mikään erikoinen. Tapahtumat etenivät kuitenkin hyvällä tempolla joten kirja ei alun jälkeen ollut tylsä. Loppuratkaisu oli vähän turhan yksinkertainen ja olisin toivonut siihen jotain enemmän. Kirja on ilmeisesti trilogian avausosa mutta hyvin olisi voinut jättää tähän yhteen kirjaan eikä venyttää sarjaksi. Jatkoa tuskin luen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti