Aamunkoi - Stephenie Meyer

Twilight-sarjan 4.osa.

”Älä pelkää”, kuiskasin. ”Me kuulumme yhteen.” Äkkiä minut valtasi tunne, että sanani olivat totisinta totta. Tämä hetki oli niin virheettömän oikeanlainen, ettei vähintäkään epäilyksen sijaa jäänyt. Hänen kätensä kietoutuivat ympärilleni, puristivat minut häntä vasten... Tuntui, kuin jokaista hermoani kihelmöisi. ”Ikuisesti”, hän myönsi.

Suunnaton intohimo Edwardia kohtaan ja syvä yhteys Jacobiin ovat repineet kahtia Bellaa, joka on nyt elämänsä äärimmäisessä käännekohdassa. Hänen edessä oleva valintansa joko liittyä kuolemattomien viettelevään perheeseen tai jatkaa ihmiseloa määrää kahden heimon kohtalon.

Kun Bella on tehnyt valintansa, alkaa ennennäkemätön tapahtumien vyöry, joka johtaa käsittämättömiin seurauksiin. Juuri kun Bellan elämän langat ovat kutoutumassa yhteen kuin kaunein silkki, ne uhkaavatkin tuhoutua yhdessä hetkessä ikuisiksi ajoiksi.

Pitkään odotti tämäkin kirja hyllyssä ennenkuin sain kerättyä voimia sen aloitukseen. En oikein tykännyt kahdesta edellisestä kirjasta joten en odottanut sarjan päätösosalta mitään ihmeempää. Yllätyin kuitenkin positiivisesti! Kirja oli alusta loppuun täynnä toimintaa eikä juonikaan junnannut paikallaan. Bellasta olisi mielestäni voitu jo paljon aikaisemmin tehdä vampyyri (esim. toisen kirjan alussa) ja nyt kun vihdoin saatiin se asia kuntoon niin juonikin pääsi eteenpäin. Jotenkin kyllä ihmetytti, miksi viimeiseen kirjaan oli pitänyt mahduttaa näin paljon asiaa kun edelliset olivat niin tylsiä. 
  Täytyy kyllä myöntää, että tuli jokin aika sitten katsottua toisella silmällä tätä kyseistä Twilight elokuvaa joten kirjan alkupuolen tapahtumat eivät tulleet yllätyksenä. Muuten juonenkäänteet olisivat varmaan yllättäneet enemmän mutta viihdyttävää luettavaa silti. Ja elokuvahan loppui kirjan puoliväliin joten kirjan loppu oli uutta tietoa. 
  Ensimmäisen osan jälkeen en ole oikein Edwardista syttynyt ja Jakobkin on ollut vähän mäntti. Nyt Jakob löysi paremmin paikkansa susilaumassa ja Bellan ja Edwardin suhde toimi paremmin Bellan muutoksen jälkeen. En tiedä muista lukijoista mutta itseäni ihmetytti, mitä hienoa on suudella kylmää ja kovaa marmoripatsasta?! Bellan muutoksen jälkeen suhde tuntui paljon tasavertaisemmalta ja siksi myös ymmärrettävämmältä.
  Kirjan loppuratkaisu oli varsin ihana ja tuntui haikealta kun sarja loppui. En kylläkään taida lukea sarjaa uudestaan mutta voisi sanoa, että tämä sarja kuuluu fantasian yleissivistykseen joten jo sinänsä lukemisen arvoinen. 

Fifty Shades of Grey: Sidottu - E.L. James

Fifty Shades of Grey -trilogian 1.osa.

Kokematon opiskelijatyttö kohtaa salaperäisen, viileäkatseisen miljonäärin. Heidän välilleen roihahtaa kiihko, joka mullistaa molempien käsityksen intohimosta. 

"Luotatko minuun?" hän kysyy yhtäkkiä. Sitten hän katoaa hetkeksi ja palaa luokseni kädessään hopeanharmaa silkkisolmio. "Laita kätesi yhteen."

Muistaakseni luin tämän kirjan nyt neljännen kerran ja edelleen jaksaa Anan ja Christianin touhut kiinnostaa. Nyt ensimmäistä kertaa (juuri Twilightiin tutustuneena) huomasin yhtäläisyydet alkuperäistarinaan. Alun yli rämmittyäni ja kirjan päästyä vauhtiin, jäivät onneksi yhtäläisyydet paljon vähemmälle. Tämä on yksi lempikirjoistani ja alkuun tuli kyllä muutamaan otteeseen kirottua, miksi ihmeessä menin Twilightit lukemaan! Eniten ärsytti kun tykkään kovasti Christianista mutta Edward alkoi jo ensimmäisen osan jälkeen ottaa pahasti päähän. Aikaisemmilla lukukerroilla on eniten häirinnyt Anan huono itsetunto, jolle ei missään vaiheessa löydy järkevää selitystä. Nyt häiritsi tämä suora kopiointi Twilightista. Monet henkilöt oli oikeastaan sellaisenaan kopioitu ja vain nimet muutettu. Luultavasti jatkan toisella osalla heti perään. Ja jos joku ei jo tätä tiedä niin kirja ei sovi kaikkein nuorimmille lukijoille!

Haadeksen talo - Rick Riordan

Olympoksen sankarit -sarjan 4.osa.


Koukuttava tarina imaisee mukaansa kuin tornado. Kun Percy ja Annabeth putoavat rotkoon, joka syöksee heidät Tartaroksen syvimpiin syövereihin, viiden muun puolijumalan ei auta kuin totella Percyn käskyä. Heidän on etsittävä Haadeksen talo ja valloitettava Kuoleman ovi, jonka kautta sielut voivat siirtyä manalasta kuolevaisten maailmaan.

Percy Jacksonia lukiessa saa aina takuuvarmasti hymyn huulille! Tarina on niin ihanan kevyttä luettavaa eikä päähenkilöiden puolesta tarvitse ihmeemmin pelätä. Vaikka vastassa olisi miten monta ja kummallista hirviötä niin jotenkin aina selviydytään. Eikä tylsiä kohtauksia olekaan. Nurkan takaa löytyy vähintään myrkkylehmä tai omituinen pikkujumala. 
  Rakkauspuoli on mielestäni aina jäänyt Riordanin kirjoissa vähän heikommalle sijoitukselle. Ehkä juonessa on niin paljon vauhdikkaita käänteitä, ettei kuherteluun jää juuri aikaa. Onhan päähenkilöillä toki kuvionsa mutta Percy ja Annabethkin ovat pääasiassa satunnaisen pussailun tasolla. Kannattaa siis keskittyä seikkailupuoleen niin hyvin menee!
  Päähenkilöt kehittivät taitojaan aika paljon tässä kirjassa, varsinkin Frank ja Hazel olivat keskeisessä osassa. Ehdin aina unohtaa edellisen kirjan tapahtumat ennenkuin uusi ilmestyy ja siksi hahmotkin ovat aina vähän hakusessa (johtuu varmaan tästä kevyestä kirjoitustyylistä ettei hirveän pitkään pysy kirja mielessä). Vähän häiritsee kun henkilöt aina vain heitetään tapahtumien keskelle ja sitten on korkeintaan pari minuuttia aikaa oppia käyttämään jotain uutta kykyä. Muuten tykkään kyllä kun uusiä yliluonnollisuuksia ilmestyy kuvaan.
  Kelpo jatko siis sarjalle. Täytyy jossain vaiheessa aloittaa Percy-sarjat alusta, koska tuntuu ettei juuri mitään muista. Onneksi tässäkin kirjassa mainitaan tärkeitä tapahtumia edellisistä kirjoista, jotta huonomuistisetkin pysyvät mukana.

Allegiant - Veronica Roth

Divergent-sarjan kolmas osa.

The faction-based society that Tris Prior once believed in is shattered—fractured by violence and power struggles and scarred by loss and betrayal. So when offered a chance to explore the world past the limits she’s known, Tris is ready. Perhaps beyond the fence, she and Tobias will find a simple new life together, free from complicated lies, tangled loyalties, and painful memories. 

But Tris’s new reality is even more alarming than the one she left behind. Old discoveries are quickly rendered meaningless. Explosive new truths change the hearts of those she loves. And once again, Tris must battle to comprehend the complexities of human nature—and of herself—while facing impossible choices about courage, allegiance, sacrifice, and love. 

Onpahan taas saatu yksi sarja päätökseen. Ei mielestäni mikään erityinen opus. Tarina oli kirjoitettu vuoroin Trisin ja vuoroin Tobiaksen näkökulmasta ja monet kerrat menin sekaisin, kumpi olikaan taas kyseessä. Tarinan olisi voinut kirjoittaa vain yhden henkilön kokemuksena tai sitten ei minä-muodossa. 
  Tarinan ympäristö vaihtui tässä osassa ja itse olin kyllä odottanut varsin erilaista maailmankuvaa. Lähinnä sellaista, että suurin osa ihmisistä on tappanut toisensa, koska kukaan ei ole yrittänyt tulla kaupunkiin käymään. En oikein tiedä oliko tämä sitten parempi vaihtoehto mutta ainakin yllättävä. Lisäksi tarina oli yhteensopiva edellisten osien kanssa enkä ainakaan itse löytänyt epäjohdonmukaisuuksia.
  Juonenkäänteiden puolesta tapahtumat etenivät saman kaavan mukaan kuin edellisissä kirjoissa. Ihmisiä kuoli edelleen kaikenmaailman rynnäköissä ym. ja alkoi itseä jo suorastaan huvittaa kun päähenkilöt eivät millään malta pysyä erossa tapahtumista vaan pitää suorastaan muidenkin ongelmat ratkoa. 
  Muuten kirjan teksti vaati mukavan vähän aivoitoimintaa. Loppuratkaisusta en tykännyt mutta siitä on vaikea sanoa mitään sen kummempaa spoilaamatta tapahtumia. Taidan kyllä yleisesti ottaen jättää nämä dystopiakirjat ja pitäytyä fantasian puolella. Yliluonnolliset tapahtumat ovat enemmän minu makuuni kuin yleinen lahtaaminen.

Jäljitetty - Elina Rouhiainen

Susiraja -sarjan 3. osa.


Mukaansa tempaava paranormaali romanssi yhdistää tätä päivää ja tunnistettavaa todellisuutta muinaisiin myytteihin. Kiitetyn sarjan kolmas osa.

Paluu Helsinkiin ja elämä taideopiskelijana ei olekaan Raisan odotusten mukaista, eivätkä muistot Hukkavaarasta ja Mikaelista anna rauhaa. Vampyyriystävä Konstan perustamalla klubilla yliluonnollinen väki kokoontuu juhlimaan Helsingin yössä... Konstan avulla Raisa pääsee kadonneen kaksoisveljensä Mitjan jäljille, ja pitkään piinanneet salaisuudet alkavat viimein saada valaistusta. Seikkailu johdattaa sisarukset Kreikkaan, kätketylle daimonien saarelle – ja huimaan pakomatkaan.

Sarjan kolmas osa oli kyllä pienoinen pettymys. Tapahtumia kyllä riitti mutta kerronta jäi jotenkin latteaksi. Kirjan juoni oli sinänsä hyvä mutta Daimonien käytös herätti minussa ihmetystä. Jos jotain haluaa niin kovasti, että on etsinyt sitä vuosikaudet niin ei luulisi, että antaa sen karata käsistään tuosta vain. 

Raisan käytös oli jälleen kerran ärsyttävää mutta lisäksi hyvin vainoharhaisen oloista. Raisan elämä on ihan sekaisin ja tunnelma oli vähän alamaissa koko kirjan ajan. Toisaalta Raisa pääsee tutustumaan omiin kykyihinsä ja oppii sitä kautta uusia asioita itsestään. Tykkäsin Mitjasta ja minusta oli ihanaa, että Raisa vihdoin löysi veljensä. Sisarusten välit olivat heti yllättävän lämpimät huolimatta erilaisista lähtäkohdista. Muutenkin kirjassa tutustutaan moniin uusiin henkilöihin ja melkein kaikki hahmot menivät vaihtoon. Tämä harmitti, koska lempihahmoni Niko ei sitten ollutkaan juuri mukana tässä kirjassa. 

Pikalukemisena tämä meni mutta eipä varmaan hirveän kauaa mieltä kaiherra. Täytyy jatko-osa silti lukea!

Fifty Shades of Grey - traileri

Tämä leffa täytyy kyllä käydä katsomassa vaikken yleensä elokuvia harrastakaan! Kirjat oli mielestäni tosi hyviä ja traileri vaikuttaa lupaavalta :)