Book of Life - Deborah Harkness

The All Souls -trilogian 3.osa.

Taas yksi sarja saatu päätökseen! Tämä sarja taitaa olla uusi lempparini. Tai ainakin heti Karoun jälkeen. Vaikea päättää kun molemmat ovat niin hyviä!

Kirjan juoni oli periaatteessa yksinkertainen ja vähän odotin kirjan keskittyvän Ashmolen etsintään. Olisihan se pitänyt tietää edellisen kirjan perusteella ettei kirjailija mene heti asiaan. Ashmolen etsintä tuntuu välillä suorastaan sivuseikalta, mikä ei haitannut yhtään. Juoni keskittyy olioiden historiaan myös nykyteknologian voimin ja kirjailija oli selvästi säästänyt pari yllätystä loppumetreille. Itse en ainakaan kaikkea arvannut etukäteen.

Loppuratkaisun lähestyessä oletin myös kirjan vauhdin kiihtyvän mutta tunnelma on ihanan rauhallinen. Asioita hoidellaan omalla painollaan ilman että viholliset piirittävät viimeistä linnoitusta. Tätä lisää! Oli nimittäin huomattavan rentouttavaa lukea kun ei ollut jatkuva hoppu. Toisaalta ikävien juonenkäänteiden lukeminen tumtui sitäkin karmivammalta kun oli tuudittautunut leppoisaan tunnelmaan. 

Kirja ei ihan yltänyt samalle tasolle edellisten kanssa vaikka todella hyvä päätös sarjalle olikin. Toivottavasti kirjailijalta löytyy myös muuta tuotantoa. koska aion ehdottomasti lukea myös tulevaisuudessa ilmestyvät tuotokset!

Radleyn perhe - Matt Haig

Mitä jos et himoitsisi naapurin autoa vaan haluaisit vain imeä hänen vertaan?

Tervetuloa Radleyn perheen kotiin! Peter, Helen ja heidän teini-ikäiset lapsensa Clara ja Rowan asuvat tavallisessa talossa tavallisessa lähiössä. Ympäristöön sulautuminen ei kuitenkaan ole helppoa, kun on kannettavana synkkä salaisuus – joka yllättäen valkenee myös perheen teineille.

Radleyn perhe on vetävä ja koskettava tarina poikkeuksellisesta perheestä, jolla on muutakin kuin koira haudattuna. Vaikka Radleyt yrittävät olla olematta vampyyriperhe, omaa luontoaan ei voi unohtaa. Syvemmällä tasolla kirja on kertomus siitä, mihin aikuiseksi kasvaminen voi johtaa ja miten halujen tappaminen voi viedä kohti veretöntä elämää.

En jostain syystä ollut kuullutkaan tästä kirjasta vaan törmäsin vanhaan arvosteluun Lukunurkka-blogissa. Takakannen perusteella vaikutti ainakin mielenkiintoiselta tapaukselta ja sopi sitäpaitsi hyvin tämän hetken lukumieltymyksiin.

  Alku oli lupaava ja kerronta tempaisi heti mukaansa. Ainoastaan lukujen lyhyys tuntyi oudolta. Keskimääräinen pituus oli pari sivua mutta nekin pitenivät kuitenkin kirjan edetessä. Kirjan juoni oli kuitenkin vähän yksinkertainen ja suuret salaisuudet arvasi heti kättelyssä. Yllätyksellisyys jäi pahasti uupumaan! Odotin enemmän erikoista vampyyritarinaa mutta kirja tuntui kertovan enemmän kuiville päässeistä narkkareista, jotka yrittävät elää normaalia lähiöelämää siinä kuitenkaan oikein onnistumatta. Monin paikoin teksti oli aika masentavaa koulukiusaamisineen ja pettämiskuvioineen.   Ja lopulta, minkä takia? 

En oikein tiedä, minkä ikäisille tämä oli suunnattu. Toisaalta teksti sisälsi verta ym. ihan nuorimmille sopimattomia aiheita mutta juoni oli kuitenkin niin läpinäkyvä ettei ainakaan minuun uponnut. Ihan viihdyttävää luettavaa silti ja olihan tämä ainakin erilainen kuin valtavirran vampyyritarinat. Plussaa myös siitä, ettei tätä ollut venytetty sarjaksi.

Noaidin tytär - Essi Tammimaa

”Äkkiä huomaan liikkuvia varjoja metsässä. Ne lähestyvät molemmilta puolilta. Sydämeni alkaa hakata. Näkyjeni laukkaavat sudet. Nyt ne vaanivat minua.”

Aura on oikeastaan ihan tavallinen 16-vuotias tyttö, yhtä asiaa lukuun ottamatta. Hän on alkanut nähdä näkyjä. Pahaenteiset näyt susista ja soturitartytöstä ajavat hänet kirjoittamaan tarinoita saamelaissoturittarista ja heidän maagisesta maailmastaan.

Kun tarinat julkaistaan kirjana, Aura huomaa, että hänen näkyjensä tyttö onkin täyttä totta, ja vihainen hänelle. Uhkaako hänelle käydä samoin kuin Risten-äidille, joka katosi metsien pimeyteen? Ja miten kaikkeen liittyy Maailman reunalla -bändin ihanan salaperäinen laulaja? Miksi Paju valitsi keikalla yleisön joukosta juuri Auran?

Päätin lainata tämän kirjan, koska halusin lukea jotain kevyttä eikä liian pitkää. Jatkan muiden kirjojeni parissa kunhan taas jaksan. Englanninkielinen tiiliskivi tuntuu vielä toistaiseksi liian painavalta edes nostaa joten saman genre varmaan jatkuu.
  Kirjan alku oli aika tahmea eikä tarina tuntunut oikein pääsevän vauhtiin. Mietin jo hetken, pitäisikö jättää kirja kesken. Jatkoin kuitenkin lukemista, koska kirja ei ole paksuudella pilattu. Tarina onneksi parani kun kirjan edetessä mutta ei se ihan minua sytyttänyt. Henkilöistä kukaan ei oiken saanut mielenkiintoa heräämään. Paju tuntui jotenkin mahtipontiselta kirjakielen käyttäjältä eikä parin välillä hirveästi tapahtunut. Auran puolelta kiinnostus vaikutti lähinnä rokkitähden palvonnalta ja Pajusta nyt ei oikein ottanut selvää.
  Kirjan kieli ärsytti alkuun suunnattomasti! Toiset varmaan tykkäävät tällaisesta "raikkaasta puhekielestä" mutta itsestä se vaikutti omituiselta ennenkuin siihen tottui. Monen sanan kohdalla joutui miettimään, että mitähän tuokin tarkoittaa. Mutta siihenkin tottui eikä asia enää kirjan puolenvälin jälkeen juuri vaivannut. Tai sitten vain alkuun oli viljelty runsaasti omituista kieltä.
  Itse juoni ei ollut mikään erikoinen. Tapahtumat etenivät kuitenkin hyvällä tempolla joten kirja ei alun jälkeen ollut tylsä. Loppuratkaisu oli vähän turhan yksinkertainen ja olisin toivonut siihen jotain enemmän. Kirja on ilmeisesti trilogian avausosa mutta hyvin olisi voinut jättää tähän yhteen kirjaan eikä venyttää sarjaksi. Jatkoa tuskin luen.

Riivaus - J.R.Ward

Langenneet enkelit -sarjan 5.osa.

Seitsemän kuolemansyntiä. Seitsemän pelastettavaa sielua. Langennut enkeli, jolla on kovettunut sydän, ja demoni, jolla on kaikki menetettävänään, käyvät säälimättömään kamppailuun toisiaan vastaan.

Cait Douglass on juuri saanut särkyneen sydämensä parannettua, kun hänen tielleen osuu kaksi aistikasta miestä. Nämä miehet repivät Caitin sydäntä eri suuntiin, eikä Cait tiedä mihin suuntaan lähtisi - ja minkälaisia kohtalokkaita seuraamuksia hänen valinnallaan saattaa olla.

Langennut enkeli Jim Heron puolestaan valmistautuu sotaan, mutta hän vaarantaa kaiken tekemällä sopimuksen paholaisen kanssa. Heronin pakkomielle viattomaan, helvettiin joutuneeseen olentoon on saattaa hänet sivupoluille pyhästä tehtävästä...

Hieman skeptisesti lähdin tätä kirjaa lukemaan. Edellisen osan jälkeen tuntui ettei tulossa voi olla kuin katastrofi, mikä ei osunut kovin kauas totuudesta. Jimin motiiveja Sissyn suhteen valotettiin vähän enemmän mutta ihan järjettömältähän tuo touhu koko mittakaavassa edelleen tuntui. Kai tuohon taisteluun on jotenkin täytynyt jännitystä saada lisää eikä kirjailija ole halunnut onnettomia loppuja kirjoittaa.
  Muuten kirja osoittautui kuitenkin hyvin mukaansatempaavaksi ja Ward oli taas iskussa. Rakastan Devinan terapiaistuntoja! Ihan loistavaa tekstiä! 
  Tykkäsin kirjan päähenkilöparista ja itse ainakin valitsin suosikkimieheni jo ensitapaamisen perusteella. Toinen vaikutti niin teennäiseltä. Just sellainen, johon törmää baarissa ja on olevinaan niin henkevä, eikä itse voi kuin pyöritellä mielessään silmiään toisen jutuille. 
  Kirja jakautui oikeastaan kahtia pelasttavien ja Jimin ja Sissyn välille. Sissy vaikutti huomattavasti mielenkiintoisemmalta kuin mitä aikaisemman perusteella oli ajatellut. Tosin ei se Jimin päätöstä yhtään ymmärrettävämmäksi tee vaan Sissyn tempperamentti tuntui lähinnä hyvältä sattumalta. Kuolleista kun on vaikea tehdä luonnearviota... 
  Jatkoa ajatellen jäi edelleen mietityttämään tämä "seitsemän sielua" -juttu. Seuraavaa osaa kun mainostetaan sarjan loppuhuipentumana mutta kyseessä on kuitenkin kuudes kirja. Odotin jotain jekkua jo tässä kirjassa mutta vihjeitä kummempaa ei herunut. Jääköön ratkaisu seuraavaan osaan.

Vieras - Stephenie Meyer

Sieluiksi kutsutut näkymättömät viholliset ovat valloittaneet maapallon. Pienet tunkeilijat ovat asettuneet asumaan ihmisten pään sisään vieden ruumiilta heidän omat sielunsa. Suurin osa ihmiskuntaa on jo tuhoutunut, kun yksi viimeisimmistä jäljellä olevista ihmisistä, Melanie Stryder, napataan.

Vaeltajaa, jolle annetaan Melanien vartalo, on varoitettu ihmisenä elämisen haasteista, tunnekuohuista ja elävistä muistoista. Uudessa kehossaan hän joutuu kuitenkin kohtaamaan odottamattomia vaikeuksia: hänen vartalonsa entinen omistaja kieltäytyy luovuttamasta mieltään tunkeilijalle ja haihtumasta pois.

Vaeltaja yrittää selailla Melanien ajatuksia toivoen pääsevänsä maapallolla vielä sinnittelevän ihmisten vastarintaliikkeen jäljille. Melanie kuitenkin täyttää päänsä kuvilla miehestä, jota hän rakastaa ja joka yhä elää jossakin piileskellen. Vaeltaja ei enää voi erottaa itseään ruumiinsa haluista, joten hänkin alkaa kaivata miestä, joka sielujen pitäisi oikeastaan tuhota. Melaniesta ja Vaeltajasta tulee tahtomattaan liittolaiset, kun he lähtevät vaaroja uhmaten etsimään miestä, jota he kumpikin rakastavat.

Vähän epäillen suhtauduin tähän kirjaan kun Twilight ei ihan lempisarjoihini päässyt. Onneksi kuitenkin aloitin kirjan. Kun kerran aloitin, en enää millään olisi malttanut laskea kirjaa käsistäni! 
  Juoni vaikutti takakannen perusteella suhteellisen mielenkiintoiselta ja vastasi aika hyvin odotuksia. Suurin yllätys olivat itse tunkeilijat, joiden olin olettanut olevan julmia orjuuttajia (kuten Tähtiportin Goa'uldit) mutta ne olivatkin hyvin erilaisia. Niiden luonteen takia juoni ei ollut kauheaa verilöylyä kuten yleensä dystopia-sarjoissa. Eli juuri minun makuuni!
  Jotkin kohdat olivat kyllä suorastaan naurettavia, kuten muukalaisten lääkkeet. Tuntuivat vähän liian kaikkivoivilta varsinkin ottaen huomioon, että muukalaiset eivät olleet itse ihmisiä ja olivat kuitenkin eksperttejä maapallon organismeissa.
Suurin miinus oli kyllä se, ettei sarjaan ole jatkoa eikä tällä kertaa johdu suomennoksesta. Meyer ei vain ole kirjoittanut jatko-osia vaikka niille on jo nimetkin ilmoitettu. Toivon todella, että kirjailija ryhtyisi hommiin, jotta piinasta päästään!