Illallinen vampyyrin kanssa - Abigail Gibbs

Violet Lee joutuu kammottavan verilöylyn silminnäkijäksi keskellä öistä Trafalgar Squarea. Vampyyrit ovat kohdanneet metsästäjänsä ja tehneet heistä selvää. Nyt he vievät Violetin mukaansa maailmaan, jollaisesta hän ei ole osannut edes uneksia.

Kauniit, joutilaat pedot elävät kartanossaan kuin jollain toisella aikakaudella: viini virtaa ja silkki kahisee. Peloissaan Violet yrittää paeta, mutta hänellä on yhtä suuret mahdollisuudet kuin antiloopilla leijonalaumassa. Lopulta hän taipuu jäämään, jotta hauras rauha ihmisten ja vampyyrien välillä säilyisi rikkumattomana.

Abigail Gibbs (s. 1994) alkoi kirjoittaa romaaniaan 14-vuotiaana ja julkaisi sen netissä pala palalta, aivan loppua lukuun ottamatta. 18-vuotiaana hän teki kahdesta kirjasta kuusinumeroisen sopimuksen HarperCollins-kustantamon kanssa. 

Olen jo pitkään suunnitellut lukevani tämän kirjan mutta jotenkin kirjailijan nuori ikä on saanut epäilemään. Luin aikasemmin Christopher Paolinin Eragonista kertovan trilogian ja se oli joiltakin osin todella älytön. Ehkä pientä ikärasismia mutta mielestäni kirjoittaminen vaatii enemmän elämänkokemusta kuin löytyy 14-vuotiaalta. Tämän kirjan juoni pysyi kuitenkin aika hyvin kasassa eikä ylilyönteihin sorruttu. Suurin miinus kirjassa olivat jatkuvat pienet epäloogisuudet. Kaiken huippu oli mielestäni kohtaus, jossa Violetia ja Kasparia ajetaan takaa autolla. Kuitenkin heillä on aikaa vaihtaa kuskia ja käydä pieni juttutuokio tienpientareella eikä takaa-ajajia vieläkään näy vaikka hetki sitten olivat ihan kintereillä. Jotenkin nämä pikkujutut pilasivat tunnelmaa jatkuvasti. 

Muuten tykkäsin kirjasta. Kaspar oli kyllä valtavan ylimielinen mutta jotenkin ei ärsyttävyyteen asti. Violetkin osasi hyvin pitää puolensa vampyyreja vastaan. Odotan innolla jatko-osaa jossa toivonmukaan on kiinnitetty enemmän huomiota yksityiskohtiin. 

Paljastettu rakastaja - J.R.Ward

Mustan tikarin veljeskunta -sarjan neljäs osa.

Butch O'Neal on synnynnäinen taistelija. Piinkova entinen murhapoliisi on ainoa ihminen, joka on koskaan päässyt Mustan tikarin veljeskunnan sisäpiiriin. Butch haluaa taistella vampyyrien rinnalla heitä vainoavaa Harvennuskuntaa vastaan, eikä hänellä ole mitään menetettävää. Butch on rakastunut aateliseen vampyyrinaiseen, Marissaan, jota ei kuitenkaan usko voivansa saada omakseen. Rakkautta tai ei, ainakin hän voi taistella veljeskunnan rinnalla.

Tapahtumat saavat kuitenkin kohtalokkaan käänteen – laittaessaan oman henkensä likoon pelastaakseen siviilivampyyrin lessereiden kynsistä Butch joutuu itse Harvennuskunnan pimeimmän voiman pauloihin. Veljeskunta pyytää Marissaa apuun Butchin pelastamiseksi, mutta on mahdollista ettei edes Marissan rakkaus voi tätä enää pelastaa.

Tämä kirja oli ihan huippu! Luin sen jo toiseen kertaan mutta aivan loistava se oli edelleen. Butch on yksi suosikkihahmoistani ihanan röyhkeän asenteensa takia. Marissa ei ole lempihahmoni mutta elämässään tapahtuvan suuren muutoksen jälkeen hän päättää ottaa elämän omiin käsiinsä ja näyttää Glymeralle närhen munat! Ihan parasta! 

Butchin ja Marissan suhde on alusta lähtien ollut yhtä ylä- ja alamäkeä ja sama meno jatkuu. Kummallakin on omat ongelmansa ja molempien täytyy saada elämänsä hallintaan ennenkuin yhteiselo on mahdollista. Lisäviehätystä tuo Vishoushin ja Butchin välinen suhde, joka on varsin mielenkiintoinen. V on ihan lempparini omine erikoisuuksineen ja Butch ottaa kaiken niin tyynen rauhallisesti. Seuraava kirja on muistaakseni Vishoushista joten sitten saa lukea pojista lisää!

Langenneiden enkelten kaupunki - Cassandra Clare

Varjojen kaupungit -sarjan neljäs osa.

Rakkaus. Veri. Petos. Kosto. Langenneiden enkelten kaupungissa panokset kovenevat.

Sota on ohi, ja Clary Fray on palannut New Yorkiin. Hän harjoittelee ahkerasti tullakseen Varjometsästäjäksi, ja Jacesta on vihdoin tullut virallisesti hänen poikaystävänsä.

Mutta sitten joku alkaa murhata Valentinen joukkoihin kuuluvia Varjometsästäjiä, ja uhkana on uusi sota. Lisäksi Clary sysää tahtomattaan liikkeelle tapahtumaketjun, jonka vuoksi hän voi menettää kaiken mitä rakastaa. Myös Jacen.

Tämän sarjan olisi hyvin voinut jättää kolmeen kirjaan kuten oli alunperin tarkoitus. Tässä kirjassa on selvästi jo sellainen väkisin jatketun juonen maku. Edellisen kirjan jälkeen olisi ollut mukava jäädä siihen uskoon, että sota on ohi valtakunnassa kaikki hyvin. Varsinkin Simonin elämä lähtee tässä kirjassa varsin kurjaan suuntaan. Päiväkulkija kun ei sovi muiden vampyyreiden joukkoon eikä mihinkään muuhunkaan ryhmään. Vaikka yritystä kyllä on! Claryn ja Jacen suhde taas tuntuu junnaavan paikallaan. Voisivat jo vihdoin päästä asiaan! 

Muuten kirja oli viihdyttävää luettavaa vaikka tuskin luen uudelleen enää näitä viimeistä kolmea kirjaa. Huumoria riitti vaikka juoni olikin aika synkkä. Kirja loppui todella jännään paikkaan joten seuraava osakin on pakko lukea!

Peili - Angie Sage

Septimus Heap -sarjan kolmas kirja.

”Mikä muka olisi pahinta, mitä voisi tapahtua? Ei kai näkeminen ketään voi satuttaa?” 

Perusvelho Silas Heap avaa oven palatsin ullakon sinetöityyn huoneeseen ja vapauttaa huomaamattaan viisisataa vuotta sitten eläneen kuningattaren haamun. Kuningatar Etheldredda Hirveä oli ollut kammottava ilmestys jo eläessään eikä hän siitä ole juuri muuksi muuttunut. Etheldredda tarvitsee prinsessa Jennan apua sekä poikansa, legendaarisen Marcellus Pyen, alkemian ja lääketieteen taitoja voidakseen toteuttaa ikuiseen elämään tähtäävän pirullisen suunnitelmansa. 

Kun parasvelho Marcia Overstrandin oppilas Septimus kurkistaa aikapeiliin, häntä viedään kohta hyytävää kyytiä kauas menneisyyteen. Siellä hänen on alistuttava palvelemaan nuorta ja hiukan turhamaista Marcellusta. Vain seitsemännen pojan seitsemäs poika kykenee valmistamaan ikuisen elämän eliksiirin – tinktuuran, jota myös Etheldredda kipeästi himoitsee. 

Mutta onnistuuko Jennan huimapäinen pelastussuunnitelma? Ja saako Septimus tulevaisuutensa takaisin? 

Tässä kirjassa meno on taas aika hurjaa kun muinainen kuningatar Etheldredda herää eloon. Kuningattaren nimikin on jo aika kamala, joten sopii hyvin kyseiselle hahmolle! Septimuksen puolesta saa myös jännätä kun Marcellus kappaa hänet menneisyyteen. Alkemia on aika kiehtova taikuuden suuntaus ja tässä kirjassa siihen päästään tutustumaan ehkä parhaiten koko sarjasta. Alkemia on nimittäin kiellettty taito linnassa ja syy siihen selviää vasta sarjan viimeisessä kirjassa. Marcelluksen elämäntyö, joka talennetaan huolella kansien väliin, joutuu suoraan säilöön eikä kukaan koskaan lue sitä. Siksi mielestäni oli niin kiehtovaa kun Septimus pääsi menneisyyteen (tosin vähemmän vapaaehtoisesti) opiskelemaan tätä jo vuosisatoja sitten unohtunutta tietoutta. Ja vaikka Marcellus onkin tässä kirjassa joko kamala vanha ukko tai itseriittoinen nuorukainen, niin myöhemmissä kirjoissa hän on ehdottomasti yksi parhaista hahmoista!