Violet Lee joutuu kammottavan verilöylyn silminnäkijäksi keskellä öistä Trafalgar Squarea. Vampyyrit ovat kohdanneet metsästäjänsä ja tehneet heistä selvää. Nyt he vievät Violetin mukaansa maailmaan, jollaisesta hän ei ole osannut edes uneksia.
Kauniit, joutilaat pedot elävät kartanossaan kuin jollain toisella aikakaudella: viini virtaa ja silkki kahisee. Peloissaan Violet yrittää paeta, mutta hänellä on yhtä suuret mahdollisuudet kuin antiloopilla leijonalaumassa. Lopulta hän taipuu jäämään, jotta hauras rauha ihmisten ja vampyyrien välillä säilyisi rikkumattomana.
Abigail Gibbs (s. 1994) alkoi kirjoittaa romaaniaan 14-vuotiaana ja julkaisi sen netissä pala palalta, aivan loppua lukuun ottamatta. 18-vuotiaana hän teki kahdesta kirjasta kuusinumeroisen sopimuksen HarperCollins-kustantamon kanssa.
Olen jo pitkään suunnitellut lukevani tämän kirjan mutta jotenkin kirjailijan nuori ikä on saanut epäilemään. Luin aikasemmin Christopher Paolinin Eragonista kertovan trilogian ja se oli joiltakin osin todella älytön. Ehkä pientä ikärasismia mutta mielestäni kirjoittaminen vaatii enemmän elämänkokemusta kuin löytyy 14-vuotiaalta. Tämän kirjan juoni pysyi kuitenkin aika hyvin kasassa eikä ylilyönteihin sorruttu. Suurin miinus kirjassa olivat jatkuvat pienet epäloogisuudet. Kaiken huippu oli mielestäni kohtaus, jossa Violetia ja Kasparia ajetaan takaa autolla. Kuitenkin heillä on aikaa vaihtaa kuskia ja käydä pieni juttutuokio tienpientareella eikä takaa-ajajia vieläkään näy vaikka hetki sitten olivat ihan kintereillä. Jotenkin nämä pikkujutut pilasivat tunnelmaa jatkuvasti.
Muuten tykkäsin kirjasta. Kaspar oli kyllä valtavan ylimielinen mutta jotenkin ei ärsyttävyyteen asti. Violetkin osasi hyvin pitää puolensa vampyyreja vastaan. Odotan innolla jatko-osaa jossa toivonmukaan on kiinnitetty enemmän huomiota yksityiskohtiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti