”Marmosiinikansa kääntyi itseään vastaan. Ylpeyden ja vallanhimon sokaisemina marmosiinit surmasivat omiaan, kunnes jäljellä oli vain lapsia, jotka lähtivät kaupungin raunioista ja hajaantuivat ympäri maailmaa. He lisääntyivät muunveristen kanssa ja siirsivät verenperintöään jälkipolville, ja vähä vähältä maruaanien veren vaikutus laimeni. He unohtivat lähtökohtansa, ja lopulta heidän jälkeläisensä elivät tavallisen kansan parissa tietämättöminä todellisista juuristaan.”
Salaperäinen Rondestanien suku pitää antikvariaattia Sudhaerin maassa, ja kun käy ilmi, että yksi neljästä kuuluisasta Keisarin kirjasta on saatavilla Merontesissa, keskimmäinen veli Dante lähtee tavoittamaan kallisarvoista teosta seurassaan erottamaton kumppaninsa, musta puuma Reu. Merontesissa hän tulee pelastaneeksi hyiseen jokeen pudonneen valtakunnan prinsessan Ardisin, joka on luvattu vaimoksi Belonen ikääntyneelle kuninkaalle. Siitä alkaa uskomattomia käänteitä saava seikkailu, joka vie Danten vankityrmään, merirosvolaivan kannelle ja lopuksi tulivuoren sisällä sijaitsevaan myyttisen alkuolennon – tulen mifongin – kotiluolaan.
Mifongin perintö on historiallisen seikkailuromaanin piirteitä saava fantasiatarina, jonka kiehtovasta kuvakudoksesta nousevat esiin vaaralliset salaisuudet, synkeät petokset, häikäilemättömät juonet ja kielletty rakkaus. Kaiken lomassa kimaltaa vapauttava, hyväntahtoinen huumori.
Aivan ihana kirja tuli taas pitkästä aikaa luettua ihan suomeksi! Kirja on ollut jo jonkin aikaa hyllyssä odottamassa mutta jotenkin tuntui vaikealta aloittaa lukeminen. Onneksi aloitin, koska kirja oli todella mukaansatempaava. Alku oli vähän tahmea ja itseä häiritsivät monet sanankaltaiset nimet, jotka tuntuivat menevän sekaisin. Miksi kaikkien piti alkaa A:lla?! Alun jälkeen tarina etenikin hyvin vauhdikkaasti, välillä jopa turhan nopeasti mutta tärkeiden tapahtumien yli ei kuitenkaan hypätty. Joissain kohdin oli vaikea pysyä kärryllä, paljonko aikaa on kulunut, enkä kirjan lopussa osannut sanoa montako vuotta kirjassa kului.
Päähenkilö Ardis on ylelliseen elämään tottunut kuninkaantytär, joka on kasvatettu naimaan prinssi eikä kyselemään turhia. Ardis haluaa kuitenkin tehdä omat valintansa ja pitää kiinni itselleen tärkeistä arvoista samalla nun tasapainoilee velvollisuuksiensa kanssa. Pidin tavasta, jolla Ardis hyväksyy valitun aviomiehensä vaikka sydän onkin muualla. Avioliitto kyseenalaistetaan vasta kun asiat käyvät liian kamaliksi.
Kirjan loppuratkaisua sai jännittää varsin pitkään (vaikka lunttasinkin viimeisiltä sivuilta jotain tietoja kun en malttanut odottaa), koska Keisarin piirin tavoitteet ovat hämärän peitossa. Lukija saa kovasti miettiä, kuka on kenenkin sukulainen ja mitä kukin suunnittelee. Kaikilla tuntuu olevan omat salaisuutensa joista osa jäi vieläkin hämärän peittoon. Onneksi tämä on sarja, joten lisää voi selvitä myöhemmistä kirjoista. Jatkoa odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti