Perusvelho Silas Heap taivaltaa hyisessä pakkassäässä halki talvisen Metsän kohti Linnan Sokkelikkoa ja löytää maasta kummallisen nyytin. Miksi ihmeessä avuton kapalolapsi on pensaan alla piilossa? Silaksen ja hänen vaimonsa Sarahin perheeseen oli aiemmin samana päivänä syntynyt jo seitsemäs poikalapsi, Septimus, mutta hyväsydäminen Silas päättää majoittaa kotiinsa vielä yhden nälkäisen pikkusuun. Kun hän ehtii kotiovelleen, hän on törmätä kätilöön, joka kiiruhtaa ulos talosta kuollut Septimus-vauva sylissään. Tämä kirja on tullut jo pariin otteeseen luettua. Pidän kovasti Heapien velho-perheestä, joka asuu ahtaasti mutta joilla on sydän avoinna kaikille. Vähän heistä tulee Harry Pottereiden Weasleyt mieleen mutta eipä se menoa haittaa. Kirjan maailma on muutenkin ihanan "kiltti" eikä muistaakseni koko sarjassa kuole kuin ihan muutama hahmo. Itse olen varsinainen pehmo joten tällainen teksti on mieleen. Sarja ei silti missään nimessä ole tylsä!
Ensimmäisessä kirjassa tutustutaan Linnaan ja tietysti Sepitimukseen, joka (yllätys, yllätys!) ei olekaan kuollut. Hahmoista pidin erityisesti Zelda-tädistä, joka pitää ruuanlaitosta mutta ei tunnu ymmärtävän, miksi muut eivät arvosta hänen kaalivoileipiään.
Tämä sarja on varmasti ainakin nuorempien lukijoiden mieleen. Suosittelen lämpimästi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti