A discovery of witches - Deborah Harkness

All Souls Trilogy -sarjan ensimmäinen osa. Ilmestynyt suomeksi 2012 nimellä Lumottu.

Jotakin oli juuri tapahtunut. Jotakin maagista.
Ei se mitään ole, minä ajattelin ja marssin päättäväisesti ulos kirjastosta.
Oletko ihan varma? kuiskasi pitkään torjuttu ääni.

Diana Bishop on nuori historiantutkija ja tunnetun noitasuvun jälkeläinen. Sukuun kohdistuneiden vainojen vuoksi hän tutkii alkemiaa puhtaasti tieteen keinoin, mutta joutuu pyörtämään päätöksensä löytäessään salaperäisen kadonneeksi luullun käsikirjoituksen.

Dianan lisäksi valtaväestöön sulautuu laaja olentojen eli noitien, demonien ja vampyyrien joukko, joita maaginen kirja vetää puoleensa. Vahvoin loitsuin suojattu käsikirjoitus kätkee arvokasta tietoa kaikkien luotujen syntyperästä ja jopa kuolemattomuuden salaisuuden…

Asia kiinnostaa myös perinnöllisyystieteilijä Matthew Clairmontia, joka siviiliammattinsa lisäksi on 1500-vuotias vampyyri ja intohimoinen darwinisti. Yhdessä he tempautuvat aikarajat ylittävään seikkailuun, joka vie vainoajiaan pakenevan parin aina Ranskasta Yhdysvaltoihin ja menneisyyden Englantiin. Dianan ja Matthewin välistä kiellettyä vetovoimaa ei väkevinkään magia pysty tukahduttamaan, mutta ovatko sen seuraukset niin tuhoisia kuin raivostuneet olennot uskovat?

 Ihana kirja! Lukeminen kesti ikuisuuden, koska tarinan tempo oli mukavan rauhallinen eikä tuntunut olevan kiire hyppiä eteenpäin vaan saattoi rauhassa nauttia jokaisesta yksityiskohdasta. Silti kirjassa ei ollut mitään ylimääräistä vaan juuri se mitä kaipasikin. Hajuilla ja mauilla on upeasti saatu elävöitettyä tarinaa. Teksti oli täyteläistä kuin vuosikertaviini, jota kirjan sivuilla useasti maisteltiinkin.

Kirjan juoni kertoo perinteisesti kielletystä rakkaudesta. Aihe, johon romantiikan nälkäinen lukija ei koskaan kyllästy. Tykästyin kovasti päähenkilöihin. Diana on fiksu ja määrätietoinen historiantutkija ja kirja on täynnä historiallisia yksityiskohtia. Matthew taas on vampyyri, jolle pitkä elämä on opettanut paljon, mikä myös näkyy kirjan tekstissä. Yleensä vampyyrien pitkä ikä vain ohitetaan olankohautuksella mutta tässä kirjassa elämäntarinat putkahtelivat siellä täällä esiin luontevana osana muuta tarinaa. 

Muutenkin pidin kirjailijan näkemyksestä vampyyreistä. Elävät kuolleet eivät tunnu kovin romanttisilta mutta tässä vampyyrit ovat oma rotunsa, kuten myös J.R.Wardin kirjoissa. Noidat olivat varsin perinteisiä mutta yhtäkaikki kiinnostavia. Varsinkin noitatätien kotitalo oli mielenkiintoinen tuttavuus. Demonit puolestaan poikkesivat totutusta mallista. Lupaavan tuntuinen porukka vaikka jäivätkin vähän vähemmälle huomiolle kuin noidat ja vampyyrit.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja!

Rautalohikäärmeen tytär - Michael Swanwick

Orjatyttö Jane pakenee lohikäärmetehtaasta. Mutta uusillakaan kotikonnuilla ei ole helppoa pärjätä. Ihmiset, peikot, velhot, haltiat ja maahiset elävät oudossa, eroottisessa ja julmassa kilpailuyhteiskunnassa. Viekas Jane joutuu taistelemaan onnensa puolesta. Kaikkea hallitsee Jumalatar, joka varmistaa, että mikään ei ole ilmaista. Ja usein hinta, jonka nuori Jane ja hänen rakkaansa joutuvat maksamaan on korvaamattoman kallis.

Kunnianhimoinen Jane perehtyy hengen ja tieteen saloihin koettaen keksiä, miten päästä oman kohtalonsa valtiattareksi. Tärkeintä olisi löytää pakotie, jotta matka kohti turvaa ja rauhaa voisi alkaa... 

Hyvin erilainen lukukokemus kuin mitä yleensä tulee luettua. Vaikka kirjan lukemisesta on jo jonkin aikaa, on kirja jäänyt voimakkaasti mieleen. En oikein pitänyt kirjasta lukuhetkellä mutta se oli hyvin ajatuksia herättävä.
  Kirjan maailma on hyvin vaikeaselkoinen ja suorastaan surrealistinen. Monet asiat jäivät minulle hämärän peittoon eikä niitä selitetty kunnolla. Jotkut pitävät tällaisesta valmiiksi pureskelemattomasta tarinasta mutta itseä ennemminkin ärsytti kun asiat jäivät selitystä vaille. Myös kirjan loppuratkaisu kuuluu tähän kategoriaan.
 Janen tarina on varsin julma kuten koko kirjan maailmakin. Kirja on muutenkin suunnattu aikusille, koska varsinkaan seksikohtaukset eivät ole kaunista luettavaa vaan toisinaan peräti vastenmielisiä. Koko kirjasta jäi vähän ikävä tunne mutta mielestäni kannatti silti lukea vaikkei lempikirjoihini kuulukaan. Eikä todellakaan ole mitään aivot narikkaan -tavaraa! 

Varjeltu rakastaja - J.R.Ward

Mustan tikarin veljeskunta -sarjan 6.osa

Mustan tikarin veljeskunnan lojaali jäsen Phury on uhrautunut pitämään yllä veljeskunnan verilinjaa rotunsa suojelemiseksi. Phuryn velvollisuus on siittää poikia ja tyttäriä pitämään vampyyrirodun perinteet elossa ja jotta tulevaisuudessakin sotureita olisi riittävästi taistelemaan niitä vastaan, jotka haluavat tuhota vampyyrirodun.

Ensimmäinen partneri, Valittu Cormia haluaa voittaa itselleen Phuryn kehon lisäksi myös tämän sydämen. Cormiaa vetää puoleensa tämän rujon uroksen kontolleen ottama jalo velvollisuus. Phury ei kuitenkaan ole koskaan sallinut itsensä antautua nautinnolle tai ilonpidolle, ja kun sota Harvennuskuntaa vastaan käy kiivaaksi ja murhenäytelmä uhkaa Veljeskuntaa, Phury joutuu valitsemaan rakkauden tai velvollisuuden...

Phury on aina vaikuttanut kiehtovalta hahmolta. Epäitsekkään luonteensa vuoksi hän on varmasti veljeskunnan kiltein jäsen, joka aina huolehtii muiden hyvinvoinnista ennen omaansa. Mutta Zsadistin vakiinnuttua, Phury tarvitsisi jonkin uuden jalon tehtävän. Esiuroksen tehtävä tuntui varmaan alkuun hyvältä idealta mutta manttelin mukanaan tuoma vastuu osoittautuu kuitenkin liian raskaaksi kantaa. Phury onkin pahassa pulassa ja pakenee todellisuutta röyhyttelemällä punatupakkaa entistä ahkerammin ja siitähän ei hyvä seuraa. 
  Valittujen kohtelu taas on niin vanhanaikaista että huh huh. Cormian kehitystä onkin mukava seurata mutta suhde Phuryyn on hieman monimutkainen. Alku tuntuu lupaavalta, koska pariskunnan välillä on selvästi kipinää. Phuryn ei kuitenkaan tunnu pääsevän elämässään eteenpäin ja hänen jahkailunsa on loputtoman tylsää luettavaa. Kirjaa olisi voitu aika paljon tiivistää niin lukukokemuskin olisi ollut miellyttävämpi. Ei todellakaan kuulu sarjan parhaimmistoon.

Epäilys - Stephenie Meyer

Twilight-sarjan kolmas osa.

"Siinä kuolemanhiljaisuudessa asia äkkiä valkeni minulle yhtenä välähdyksenä, ja jokainen yksityiskohta loksahti paikalleen.

Asia jota Edward ei halunnut minun tietävän.

Asia jonka vuoksi sekä Cullenit että sudet liikkuivat metsässä vaarallisen lähellä toisiaan.

Asia jota olin muutenkin odottanut. Asia jonka tiesin tapahtuvan uudestaan, vaikka hartaasti toivoinkin ettei niin kävisi. Ei kai siitä ikinä tulisi loppua?"

Bella Swan on vaarassa, kun joukkomurhien aalto vavisuttelee Seattlea ja julma vampyyri janoaa kostoa. Kaiken huipuksi hänen on valittava Edwardin rakkauden tai Jacobin ystävyyden välillä, sillä ihmissudet ja vampyyrit eivät tule toimeen keskenään.

Bella on kiintynyt Jacobiin ja viihtyy hänen seurassaan kenties liiankin hyvin. Onko Bella enää varma tunteistaan? Onhan ihmissusi-Jacobissa sentään jotain inhimillisempää kuin Edwardissa...

Ylioppilasjuhlien lähestyessä Bella aikoo tehdä lopullisen päätöksen: Elääkö vai kuolla? Muuttuako vampyyriksi vai säilyä ihmisenä?

Olipas taas harvinaisen tylsä alku kirjassa. Ensimmäiset kolmesataa sivua olisi hyvin voinut jättää väliin. Siinä ajassa ei tapahtunut juuri muuta mielenkiintoista kuin, että Jakob sai Bellalta nenille. Siitä eteenpäin kirjan tapahtumat kiihtyivät ja loppuratkaisu oli ihan vauhdikas joskaan ei mitenkään hirveän omaperäinen. 
  Jakobin, Bellan ja Edvardin kolmiodraama oli varsin hupaisaa luettavaa. Varsinkin metsäretki kuului suosikkikohtauksiini. Vaikka eihän kukaan oikeasti voi uskoa, että Jakobilla olisi jotain mahdollisuuksia? Bellahan sekosi täysin kun Edvard lähti joten tuskin ihan vapaaehtoisesti luopuisi vampyyristään toistamiseen. Jos tälle linjalle lähdetään, pitäisi olla uskottavampi alkuasetelma, jotta lopputulos ei olisi ilmiselvä.
  Kokonaisuutena turhan venytetty kirja. Lopputulos olisi ollut paljon parempi jos tekstiä olisi ollut vähemmän ja sisältänyt enemmän asiaa. Saa nähdä millainen viimeinen osa on.

Sitomaton rakastaja - J.R.Ward

Mustan tikarin veljeskunta -sarjan 5.osa

Armottomalla ja älykkäällä Vishousilla on kannettavaan kammottava kirous ja pelottava kyky nähdä tulevaisuuteen. Hän kasvoi isänsä sotaleirillä, jossa häntä piinattiin ja pahoinpideltiin. Mustan tikarin veljeskunnan jäsenenä hän ei ole kiinnostunut rakkaudesta tai tunteilusta vaan ainoastaan taistelemisesta Harvennuskuntaa vastaan.

Vishous joutuu itsensä loukattuaan ihmisten sairaalaan ja päätyy kauniin kirurgin, Jane Whitcombin potilaaksi. Tohtori Whitcomb saa Vishousin avautumaan ja paljastamaan sisäisen tuskansa ja antaa vampyyrisoturille ensikosketuksen todellisesta, aidosta nautinnosta. Asiat saavat kuitenkin yllättävän käänteen, kun Vishousin tekemät valinnat uhkaavat johtaa tulevaisuuteen, jossa Janelle ei ole sijaa...

Hyvää kannattaa odottaa, koska Vishous (suosikkihahmoni) on tässä kirjassa päähenkilönä! Vishousin hieman erilaiset mieltymykset naaraiden suhteen tuovat vähän mieleen herra Greyn. Jane saakin pitää puolensa vampyyria vastaan, mikä tuntuu onnistuvan ihan luonnostaan. Aivan loistava pari! 

  Kirjan värikkäät kuvaukset tapahtumista toivat eloa tarinaan ja saivat jälleen kerran repeilemään ihan kunnolla. Vai miltä kuulostaa Vishousista kertova kuvaus: " Vampyyri muistutti rakenteeltaan tiilistä rakennettua ulkohuussia." Todella romanttista! 

  Vishousin vanhemmista oli mielestäni mielenkiinotoista lukea, joskin varsin raakaa tavaraahan se oli. Huoh. Ja äiti vielä kuvittelee pojan olevan yltiöpäisen onnellinen kun saa kuulla hänen varalleen kaavaillusta tulevaisuudesta. Onneksi V osaa pistää kampoihin! 

  Ainoa mistä en tykännyt aivan varauksetta oli kirjan loppuratkaisu. Oikeastaan sitä voisi kuvata olosuhteisiin nähden parhaaksi mahdolliseksi mutta minua Janen kohtalo jäi kaivelemaan. Vishous olisi ansainnut vähän parempaa. Muuten ihan huippu kirja!