"Siinä kuolemanhiljaisuudessa asia äkkiä valkeni minulle yhtenä välähdyksenä, ja jokainen yksityiskohta loksahti paikalleen.Asia jota Edward ei halunnut minun tietävän.
Asia jonka vuoksi sekä Cullenit että sudet liikkuivat metsässä vaarallisen lähellä toisiaan.
Asia jota olin muutenkin odottanut. Asia jonka tiesin tapahtuvan uudestaan, vaikka hartaasti toivoinkin ettei niin kävisi. Ei kai siitä ikinä tulisi loppua?"
Bella Swan on vaarassa, kun joukkomurhien aalto vavisuttelee Seattlea ja julma vampyyri janoaa kostoa. Kaiken huipuksi hänen on valittava Edwardin rakkauden tai Jacobin ystävyyden välillä, sillä ihmissudet ja vampyyrit eivät tule toimeen keskenään.
Bella on kiintynyt Jacobiin ja viihtyy hänen seurassaan kenties liiankin hyvin. Onko Bella enää varma tunteistaan? Onhan ihmissusi-Jacobissa sentään jotain inhimillisempää kuin Edwardissa...
Ylioppilasjuhlien lähestyessä Bella aikoo tehdä lopullisen päätöksen: Elääkö vai kuolla? Muuttuako vampyyriksi vai säilyä ihmisenä?
Olipas taas harvinaisen tylsä alku kirjassa. Ensimmäiset kolmesataa sivua olisi hyvin voinut jättää väliin. Siinä ajassa ei tapahtunut juuri muuta mielenkiintoista kuin, että Jakob sai Bellalta nenille. Siitä eteenpäin kirjan tapahtumat kiihtyivät ja loppuratkaisu oli ihan vauhdikas joskaan ei mitenkään hirveän omaperäinen.
Jakobin, Bellan ja Edvardin kolmiodraama oli varsin hupaisaa luettavaa. Varsinkin metsäretki kuului suosikkikohtauksiini. Vaikka eihän kukaan oikeasti voi uskoa, että Jakobilla olisi jotain mahdollisuuksia? Bellahan sekosi täysin kun Edvard lähti joten tuskin ihan vapaaehtoisesti luopuisi vampyyristään toistamiseen. Jos tälle linjalle lähdetään, pitäisi olla uskottavampi alkuasetelma, jotta lopputulos ei olisi ilmiselvä.
Kokonaisuutena turhan venytetty kirja. Lopputulos olisi ollut paljon parempi jos tekstiä olisi ollut vähemmän ja sisältänyt enemmän asiaa. Saa nähdä millainen viimeinen osa on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti