Tunnelma laumassa tiivistyy. Reviirin rajoja rikotaan. Tunkeilijat on saalistettava, mutta salaisuus säilytettävä. Kukaan ei saa tietää, että ihmiskissoja on olemassa.
Faythe
on palannut kotiin laumansa pariin ja hänen on aika näyttää taitonsa
isänsä henkivartijakaartissa. Hän haluaa selvitä kaikkien edessä,
etenkin Marcin, kissan, jonka hän viisi vuotta sitten jätti alttarille.
Sarjan
toinen osa jatkoi samalla tyylillä kuin edellinenkin. Faythe pääsee
vihdoin pätemään henkivartijana vaikka kollit eivät meinaakaan ottaa
häntä tosissaan. Tykkäsin enemmän Marcista tässä kirjassa ja pääsin
enemmän jyvälle, mitä Faythe hänessä näkee. Eniten tässä kirjassa otti
päähän kun Faythe ei millään tahdo ymmärtää, miksi ei saa itse päättää
elämästään. Onhan toki ärsyttävää, jos elämäntehtävä on valmiiksi
päätetty mutta jos vaihtoehtona on rodun kuoleminen niin... No onneksi
löytyy joku muukin täyttämään tätä tehtävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti