tiistai 23. kesäkuuta 2015

Yliluonnollisesti - Kiersten White

Paranormaali-sarjan 2.osa.

Evie on vihdoinkin saanut sen tavallisen elämän, josta hän on haaveillut. Järkytyksekseen hän huomaa, että tavallinen elämä voi olla... ...aika tylsää.
Juuri kun Evie alkaa kaivata aikoja Kansainvälisen paranormaalien hallintaviraston leivissä, hän saa mahdollisuuden palata töihin.
Vaan kun yksi tehtävä toisensa jälkeen epäonnistuu, Evie alkaa epäillä koko touhun järkevyyttä. Kun kaiken lisäksi Evien ex-poikaystävä Reth ilmestyy paikalle kertomaan järisyttäviä paljastuksia Evien menneisyydestä, Evielle valkenee, että meneillään on taistelu, joka saattaa syöstä koko maailman kaaokseen. Ja kaiken keskiössä on Evie itse.
Se siitä normaalista.

Tämä kirja ei sytyttänyt sitten yhtään! Alku oli todella tylsää luettavaa. Evie on tavallisessa koulussa mutta arki onkin yllättäen tosi laimeaa eikä mitään hurjaa tapahdu. Sivuja vain yrittää kahlata eteenpäin ja toivoo, että meno kohta paranee. Puolenvälin  jälkeen näin käykin mutta ei meno silti päätä huimaa.
  Evie ottaa myös päähän jatkuvalla narinallaan ja valehtelullaan. Ja mainitsinko jo itsesäälissä rypemisen! Kirjan valopilkku onkin hieman yllättäen uusi henkilö Jack. Hänestä en tykkää oikeastaan yhtään mutta ainakin hän piristää kirjaa joka käänteessä. 
  Iso miinus myös juonen läpinäkyvyydestä. Pahiksen arvaa jo heti kättelyssä joten loppuun ei jää juuri ollenkaan yllätyksellisyyttä. 
  Viimeinen osa on vielä lukematta ja taidan lukaista sen läpi. Eipä siihen kauaa mene vaikka teos olisi yhtä huono kuin tämä.

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Paranormaali - Kiersten White

Paranormaali-sarjan 1.osa.
Kuusitoistavuotias Evie haluaisi olla ihan tavallinen nuori. Mutta normaalielämä on hieman hankalaa, kun ex-poikaystävä on keiju, Evie on kovaa vauhtia retkahtamassa muodonmuuttajaan, ja hänen työnään on yliluonnollisten olentojen kiinni ottaminen.
Eviellä on oma erityinen kykynsä: hän näkee vampyyrien, ihmissusien, noitien ja muiden olentojen naamioiden läpi. Yhtäkkiä olentoja alkaa kuolla ja kaikki todisteet viittaisivat siihen, että Evie on muinaisen ennustuksen keskiössä. Se siitä tavallisesta elämästä...

Ensivaikutelma kirjasta oli vähän sama kuin aikoinaan Percy Jacksonista. Kirjan tyyli on yli-teinimäinen, mikä oli vähän liikaa jopa minulle. Koska Percy osoittautui aikoinaan loistavaksi kirjavalinnaksi, en antanut periksi, mikä olikin hyvä päätös. Kirjan alku oli osa hyvin suunniteltua kokonaisuutta ja päähenkilö olikin loppujen lopuksi normiteiniyttä ihannoiva luonnonoikku. Kuulostaapa houkuttelevalta!

En oikein tykästynyt kirjan perusjuoneen. Olihan hirviöagentti mukavaa vaihtelua mutta perinteisemmät juonikuviot ovat enemmän minun mieleeni. Tyylinsä puolesta (lue: teinimeininki) mukaan olisi sopinut rento humoristinen asenne. Nyt meno oli turhan vakavaa eivätkä tunnelmaa keventäneet edes hyvät vitsit. Kirjan tapahtumat etenivät toisaalta hyvää vauhtia ja monenmoista ehti tapahtua vaikkei kirja ole kovin paksu. Ei käynyt aika pitkäksi tätä lukiessa.

Kirjan keijut olivat todella hämärää porukkaa. Vaikka kirjassa oli useaan otteeseen mainintoja keijujen erikoisesta maailmankatsomuksesta niin tuntui ettei heidän motiiveistaan paljastettu yhtään mitään. Siis ryöstävät tyttöjä mustiin saleihinsa, jotta voivat tanssia heidän kanssaan!? Kuulostaa ihan joltain uneltani ja ne ovat yleensä hyvin omituisia...

Kokonaisuudessaan ihan hyvää ajanvietettä vaikkei lempikirjoihini lukeudukaan! Iskee varmasti nuorempaan lukijakuntaan paremmin!

torstai 11. kesäkuuta 2015

Kuolematon - J.R.Ward

Langenneet enkelit -sarjan 6.osa.

J. R. Ward KuolematonLangenneet enkelit -kirjasarjan loppunäytöksessä syntinen maailma kohtaa pelastuksensa - mutta millaisen pelastuksen? Vastahakoinen ihmiskunnan pelastaja, langennut enkeli Jim Heron, on vakaasti päättänyt suojella helvetistä vapauttamaansa viatonta Sissyä, vaikka se heikentääkin hänen mahdollisuuksiaan peitota demoni Devina. Enkelin pitäisi myös pelastaa ihmiskunta, ja tämä onkin hänen suurin haasteensa koskaan...
No onpahan tämäkin sarja saatu loppuun. Ja selvisi vihdoin, miksi sarjassa on vain kuusi kirjaa vaikka pelastettavia sieluja on seitsemän. Viimeisesä kirjassa olikin kaksi sielua! Pientä pikakelausta sarja mielestäni kaipasikin joten tämä oli mielstäni hyvä ratkaisu.
Yleisesti Wardin kirjat ovat ihanan rentouttavaa luettavaa. Tykkään lisäksi sarjojen päätösosista, koska vaikka sarja muuten olisi mennyt jahkailuksi niin viimeinen kirja kyllä lopettaa sen. Tämä pätee hyvin myös tähän kirjaan vaikka jotkin ratkaisut olisi hyvin voinut tehdä jo aiemmin. Jännitys tietysti pysyi paremmin yllä mutta viimeiseen kirjaan oli mielestäni ympätty liikaa asiaa. Aiemmista kirjoista taas tuntui välillä uupuvan kunnon juoni joten hieman tasaisempi jako tässä asiassa olisi voinut parantaa lopputulosta. 

Henkilöiden osalta kirja oli vähän tylsempi kuin muut, koska uusia hahmoja ei juuri otettu kuvioon mukaan. Cissyn ja Jimin suhde ei oikein jaksanut  innostaa samalla tavoin kuin uudet kiihkeät suhteet. Salaisuuksien osuus ainakin jäi vähemmälle kun Jimin menneisyys oli jo yleisesti tiedossa. 

Kokonaisuudessaan kirja oli varsin viihdyttävä, koska tykkään Wardin kirjoitustyylistä niin kovasti. Mitään hirveän yllättävää kirja ei tarjonnut mutta jotain kuitenkin. Pääasiassa olen kuitenkin tyytyväinen kun sarja on nyt loppu. Jospa vampyyririntamalta kuuluisi välillä uutta, koska se puoli on kyllä mielstäni parempaa luettavaa. Empä taida enää tämän sarjan pariin palata mutta mukava lukukokemus kuitenkin!

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Yön perintö - C.J.Daugherty

Night School -sarjan 2.osa.


Allien elämä sisäoppilaitoksessa käy vaaralliseksi. Suojellako perhettään vai luottaako uusiin ystäviin?
16-vuotias kapinallinen Allie on löytänyt Cimmerian sisäoppilaitoksesta toisen kotinsa. Koulu on tuonut hänen elämäänsä myös Carter Westin, unelmien poikaystävän.
Cimmeriassa toimii Yökouluksi kutsuttu salaseura. Se paljastuu vaikutusvaltaiseksi salaiseksi organisaatioksi, jonka jäsenet ulottavat valtansa paljon koulua pidemmälle. Yökoululla on myös vihollisia, näiden joukossa Allien kadonnut veli. Pian selviää, että Allie ja kaikki muutkin koulun oppilaat ovat suuressa vaarassa.
Tartuin innolla sarjan toiseen osaan, koska ensimmäinen kirja vei niin täysin mukaansa. Toinen kirja oli kuitenkin iso pettymys. Suurimmat salaisuudet paljastettiin jo ensimmäisessä luvussa ja lopputeksti toisti lähinnä aiemman kirjan teemoja. Allien, Carterin ja Sylvainin kolmiodraaman olisi voinut jättää yhteen kirjaan eikä Jon käytöksen olisi tarvinnut noudattaa täysin samaa kaavaa kuin edellisessä. Eipä tällä kirjalla oikein ollut mitään yllätyksiä tarjottavana, siksi varmaan tämä blogipäivityskin on viivästynyt. Kevyttä luettavaa oli edelleen, joten elämme toivossa, että seuraava olisi parempi.

perjantai 29. toukokuuta 2015

Yön valitut - C.J.Daugherty

Night School -sarjan 1.osa.


Keneen voit luottaa, kun kaikki valehtelevat?
Allie vihaa koulua. Hänen isoveljensä on karannut kotoa, ja Allie on joutunut vaikeuksiin. Allien vanhemmat lähettävät hänet eristäytyneeseen Cimmerian sisäoppilaitokseen.
Yllätyksekseen Allie viihtyy Cimmeriassa ja saa pian ystäviä. Hän ihastuu komeaan Sylvainiin, mutta tuntee välitöntä yhteyttä sulkeutuneeseen Carteriin.
Allielle selviää, ettei Cimmeria ole tavallinen sisäoppilaitos. Jotkut koulun oppilaista ja opettajista piilottelevat salaisuutta. Mikä on yökoulu, josta kukaan ei saa puhua?
Pian Cimmeria alkaa tuntua todella vaaralliselta paikalta...
Parempaa lukemista odotellessa lainasin tämän kirjan kirjastosta. Takakannen ja nimen perusteella odotin kirjan kertovan  vampyyreistä tms. joten sain yllättyä kun kirjan salaisuudet alkoivat paljastua. Kirja ei sisältänyt ollenkaan fantasiaa vaikka kaikenkarvaiset, yliluonnolliset olennot olisi hyvin voinut sijoittaa kirjaan eikä kukaan olisi ihmetellyt. Tästä huolimatta kirja tempaisi heti mukaansa enkä olisi millään malttanut keskeyttää lukemista!
  Kirja kertoo Alliesta, joka joutuu vastoin tahtoaan lähtemään syrjäiseen sisäoppilaitokseen. Heti alkuun Allie huomaa olevansa kahden pojan kiinnostuksen kohde mutta kumpi onkaan se oikea? Lukijallekaan se ei heti selviä ja siitä iso plus kirjailijalle. Tällaisesta aiheesta tuntuu olevan vaikea kirjoittaa puolueettomasti. Ja olihan se mukavaa vaihtelua olla useampi varteenotettava vaihtoehto!
  Kirjan koulusta tuli mieleen Tylypahka, koska se tuntui olevan yhtä syrjässä nykypäivästä. Kielletty metsä ja vanha kartano koulurakennuksena vielä lisäsivät vaikutelmaa. Pöllöpostia ei sentään käytetty vaikka kännykät ym. olivatkin kiellettyä tavaraa. 
  Ainoa miinus kirjassa olivat jotkin yksityiskohdat joita ei oltu saatu kohdilleen. Itseäni tällaiset asiat häiritsevät, koska ne pilaavat muuten hyvää lukukokemusta. Muuten tykkäsin kirjasta todella paljon ja suosittelen myös fantasian ystäville. Itselläni toinen kirja odottaa jo hyllyssä lukemista!

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Olympoksen veri - Rick Riordan

Olympoksen sankarit -sarjan 5.osa.
Olympoksen veriVaikka Argo II:n miehistö on monesti onnistunut pitämään Gaian unessa, maaemon herääminen on entistä lähempänä. Gaian lapset, gigantit, ovat jo nousseet Tartaroksesta vahvempina kuin koskaan. Heidät täytyy pysäyttää ennen Spesin - toivonjumalattaren - juhlia, joissa Gaia aikoo vuodattaa puolijumalten verta herätäkseen ja tuhotakseen maailman.
Percy ei voi olla ihmettelemättä, miten kourallinen teini-ikäisiä voi tuhota Gaian hirviömäiset gigantit varsinkaan, kun heidän on samalla estettävä sota roomalaisten ja kreikkalaisten puolijumalten välillä.
Riordanin kirjat ovat aina yhtä hulvatonta luettavaa! Ihanan kevyttä ja paikoitellen myös varsin järjetöntä menoa. Eihän tätä voi jättää väliin! 
  Sarjan viimeinen osa solmii yhteen kaikki langat ja tietysti loppu on onnellinen. Vaikka maailma meinaa tuhoutua niin ihmeelliset puolijumalat hoitavat homman taas kotiin. Vähän yksioikoista mutta jotenkin tämä ei lukiessa kuitenkaan häiritse. Sitä vaan heittäytyy lukemaan toinen toistaan hengästyttävämpiä tapahtumia eikä tarvitse huolehtia lopputuloksesta kun kaikki aina selviävät. Jonkin uuden jipon tilanteen ratkaisemiseksi kirjailija aina tuntuu keksivän vaikka luulisi ideoiden olevan jo vähissä. Mielikuvitusta ainakin riittää!
  Ainoastaan lopputaistelu oli vähän vaisu. Odotin enemmän räjähdyksiä ja jotain todella ovelaa juonta maaemon kukistamiseksi. Yksi yksityiskohta jäi erityisesti vaivaamaan, nimittäin miten maaemon voi nostaa? Gaian kuvataan kuitenkin olevan kaikki maailman maa-alueet. Enemmän panostusta olisin kaivannut tähän kohtaan. Muihin lopputapahtumiin oli keskitytty hyvin ja tykkäsin varsinkin Leon kohtalosta ja siitä, miten se oli ratkaistu. Hyvä kirja kaiken kaikkiaan!

lauantai 9. toukokuuta 2015

Taivaallisen tulen kaupunki - Cassandra Clare

Varjojen kaupungit -sarjan 6.osa.
Taivaallisen tulen kaupunkiClary ja hänen ystävänsä taistelevat pahinta koskaan kohtaamaansa vihollista vastaan: Claryn omaa veljeä. Sebastian kääntää varjonmetsästäjiä puolelleen, raastaen erilleen perheitä ja rakastavaisia.
Taistelu maailman kohtalosta vaatii varjonmetsästäjiltä kauhistuttavia uhrauksia.

En millään meinannut jaksaa aloittaa tätä kirjaa, koska aloin olla jo varsin kyllästynyt koko sarjaan. Edelliset kirjat ovat tuntuneet ihan turhalta jahkaamiselta. Vaikka Jace olikin nyt saatu taas Claryn kanssa yhteen, tuntui tämä "taivaallinen tuli" vain yhdeltä lisätekosyyltä pitää rakastavaiset erossa toisistaan. Ja tämä juonihan on jatkunut jo ensimmäisestä kirjasta saakka.
  Kun kuitenkin pääsin vauhtiin, yllätyin vaihteeksi positiivisesti. Kirjan juoni oli saatu mukavasti koottua loppuhuipennukseen ja tämä "taivaallinen tuli" -soopa osoittautuikin joksikin suht järkeväksi asiaksi. Uudet henkilöt toivat kaivattua vaihtelua mutta olin odottanut alun jälkeen vähän suurempaa osallisuutta kirjan keskeisiin tapahtumiin. Nyt tuli vähän sellainen olo kuin uusien sankarien tarinaa olisi vasta pohjustettu. Kenties saamme lukea uusista varjonmetsästäjistä toisessa sarjassa!
  Tyylilleen uskollisena kirjan teksti oli erittäin viihdyttävää ja repeilin itsekseni useassa kohtaa. Simon ja Jace ovat vaan niin huippupari! Tämä kirja on ehdoton tunnelman keventäjä!
  Loppuratkaisu oli vähän erilainen kuin olin ajatellut ja ahh, niin onnellinen! Kannattaa ehdottomasti lukea sarja loppuun niin ei jää mitään hampaankoloon vaivaamaan. Tai oikeastaan, miten tämän nyt voisi jättää kesken kun minunkin, epäilijän, oli pakko se lukea!