Selviytyjät - Gena Showalter

Intertwined-sarjan 2.osa.

Aden Stone jatkaa elämäänsä ranchilla ja on saavuttanut jo ohjaajansa luottamuksen hyvän koulumenestyksensä ansiosta. Adenin päässä asuu kodittomia sieluja, jotka eivät aina anna hänelle rauhaa ja ulkopuoliset tulkitsevatkin hänen sielujen kanssa käymänsä keskustelut mielenvikaisuudeksi.

Oklahoman Crossroadsin lukio on enemmän kuin pinnan päälle näyttää. Adenin ja hänen ystäviensä ympärillä suorastaan parveilee yliluonnollisia olentoja. Aden on rakastunut vampyyriprinsessa Victoriaan, koulun priimus Mary Ann seurustelee ihmissuden kanssa ja yhdessä toverukset saavat kerätä kaiken rohkeutensa selviytyäkseen peikkojen, noitien ja haltioiden juonista.

Ikiaikainen vampyyri Vlad Seivästäjä tuhotaan ja Adenin täytyisi näyttää paikkansa uutena kuninkaana, mutta kuinka ihminen ja monen joukon puolustaja selviytyy tehtävästä? Ei ainakaan vuodattamatta verta…

Mukavan viihdyttävä myös tämä sarjan toinen osa mutta ei kyllä edelliselle kirjalle pärjää. Joissakin kohdissa tuntui menevän vähän yli, kuinka kauheaa Adeni elo on. Taisi kuolla peräti kolme kertaa saman kirjan aikana. Taitaa olla jonkinlainen ennätys... 

  Muuten meno oli vauhdikasta mutta ei erityisen tunteita herättävää. Tykkäsin kovasti Mary Annin ja Rileyn kuviosta aiemmassa kirjassa mutta tässä se jotenkin lässähti. Eikä syy ollut pelkästään olosuhteissa vaikka niilläkin oli osansa. Vähän lisää sitä aiempaa kipinää olisin kaivannut!

   Sanoisin, että kirja toimi hyvin bussilukemisena mutta ei oikein sävähdyttänyt. Nyt pitäisi vain saada seuraava osa käsiinsä jostain. Kirjastosta sitä ei jostain syystä löytynyt kuin englanniksi. Käyhän sekin paremman puutteessa mutta jatkan etsintöjä.

Kodittomat sielut - Gena Showalter

Intertwined-sarja 1.osa.

Aden Stone oli saanut taas uuden mahdollisuuden, jonka tyriä. Hänet oli sijoitettu asumaan ranchille, joka oli tarkoitettu hankalille pojille, perheettömille ja mahdottomille. Aden ei ollut skitsofreeninen, kuten kaikki häntä hoitaneet lääkärit luulivat. Hän vain keskusteli päässään asuvien kodittomien sielujen kanssa. Tällä kertaa Aden halusi onnistua. Hän halusi kouluun tavallisten nuorten keskelle ja hän halusi tavata uudestaan Mary Annin, jonka hän oli kohdannut hautausmaalla. Tyttö oli ainoa, joka sai äänet hänen päässään vaikenemaan.

Mary Ann Gray eli kahdestaan isänsä kanssa, jonka silmäterä tämä oli. Mary Annilla oli rakkautta ja hänellä oli viisitoistavuotissuunnitelma: hän keskittyisi kouluun, opintoihin ja valmistuisi psykologiksi. Isä yritti houkutella Mary Annia ottamaan rennomminkin ja saamaan ystäviä.

Kun Aden aloitti Mary Annin koulussa, kaikki tuntui muuttuvan. Kiltin koulutytön maailma oli yhtäkkiä muutakin kuin läksyjä ja jalkapallopojan kosiskelua. Yhdessä Mary Ann ja Aden olivat keskellä maailmaa, jossa ihmissudet, vampyyrit, noidat ja peikot olivat osa arkipäivää ja jossa toiveet ja pelot oli kääritty samaan pakettiin. Yhdessä he pystyisivät selvittämään menneisyytensä ja antamaan kodittomille sieluille kodin.

Valitsin kirjan selailtuani jonkin aikaa fantasiakirjasivuilla. Juoni vaikutti mielenkiintoiselta ja hieman erilaiselta kuin ihan normifantasia. En todellakaan joutunut pettymään! Toki mukana oli myös paljon totuttuja fantasia-aineksia, kuten vampyyreja ja ihmissusia. Perusjuoni oli kuitenkin mukavan erilainen eikä yllättäviä junenkäänteitä puuttunut. Itse en ainakaan suurimman osan aikaa arvannut, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Kirja piti otteesssaan ensimmäisiltä sivuilta alkaen.

Kirjailija oli myös hyvin onnistunut tuomaan esiin, miksi Aden on viettänyt suurimman osan elämästään mieliaairaalassa. Salamyhkäiset kuiskailut vampyyreista koulun käytävillä tuskin luovat kovin tervettä kuvaa ihmisestä saati sitten päänsisäisten äänten kanssa keskustelu. Voi vain ihmetellä, miten Aden on säilynyt niin normaalina noissa olosuhteissa.

Oikestaan en millään malttaisi odottaa seuraavan osan saapumista mutta yritetään selvitä. Ainoa miinus on, että kolmatta osaa ei löytynyt kirjastosta ja sarja jää ilmeisesti kesken (syytä en tiedä). Suosittelen silti kirjaa kaikille hyvää kirjaa kaipaaville!

Lips Touch - Laini Taylor

Luettuani Laini Taylorin Karou-trilogian, tämä kirja oli pakko lainata! Kyseessä on novellikokoelma enkä ole sellaisiin hirveästi perehtynyt. Oikeastaan ainoa novellikokoelma, joka tulee  mieleen on joku Ray Bradburyn kirja, jonka luin vuosia sitten. En suoranaisesti ole vältellyt novelleja mutta minulle vain on jäänyt sellainen fiilis, että novellit eivät ole minun juttuni. 
  Myös kirjan kansi vaikutti valintaan. Synkkä mutta houkutteleva luumu vetosi jotenkin paremmin kuin suuteleva pariskunta. Alkuun kansi herätti myös kummastusta mutta ensimmäisen tarinan jälkeen olin sitä mieltä, että kansi kuvaa kirjaa loistavasti! Kirja antaa ikäänkuin lupauksen jostain muustakin kuin suudelmista.


Goblin Fruit

Viktoriaanisina aikoina hiidet tarjosivat houkuttelevia hedelmiä vaihdossa neitojen sieluista... ja yleensä myös onnistuivat. Mutta miten nykypäivän nuoria naisia houkutellaan?

Ensimmäinen tarina vastasi aika hyvin ennakkokäsitystäni novelleista. Tarina oli lyhyt joten henkilöihin ei ehtinyt oikeastaan tutustua kunnolla ennen tarinan loppumista. Juoni vaikutti alkuun mielenkiintoiselta mutta oli lopulta turhan synkkä. Oletusarvona suudelmista kertovassa kirjasssa on nimenomaan romanttisuus mutta suudelmaa havitteleva hiisi ei oikein täytä romantiikan määritelmää. Juonen perusteella tuli enemmän mieleen kauhukertomus. Tarina piti hyvin otteessaan mutta ei ollut minun makuuni.

Spicy Little Curses

Tässä tarinassa demoni ja helvetin lähettiläs väittelevät Intiassa asuvan kauniin englantilaisen tytön sielusta. Asiat muuttuvat monimutkaisemmiksi tytön rakastuessa ja päättäessä koetella päälleen langetettua kirousta.

  Toisessa tarinassa päästiin jo paremmin vauhtiin vaikka alku vaikutti aika karmivalta. Nuoren tytön päälle on langetettu jo vauvana kauhea kirous. Jos hän päästää äänenkin, jokaimen joka kuulee sen, kuolee välittömästi. Kirouksen pelossa tyttö on elänyt koko elämänsä hiljaisuudessa. Onneksi tarinan juoni ei ole niin yksioikoinen kuin ensin luulisi ja loppuun mahtuu muutama yllätys. Tarinalla oli myös vähän enemmän pituutta kuin ensimmäisellä novellilla joten henkilöihin ehti tutustua vähän paremmin. Tämä oli jo enemmän minun makuuni. Vaikka onnellinen loppu ei ollutkaan mikään oletusarvo, tarina oli hyvin kirjoitettu joten lukukokemuskin oli hyvä.

Hatchling

Kuusi päivää ennen Esmen neljättätoista syntymäpäivää hänen vasen silmänsä muuttuu ruskeasta siniseksi. Hänellä ei ole aavistustakaan, mitä muutos tuo tullessaa mutta hänen pieni turvattu elämänsä alkaa välittömästi muuttua. Mitä tekemistä kauniilla, torahampaisella miehellä on hänen kanssaan ja kuinka Esmen kohtalo on yhteydessä mystiseen demonirotuun?

Kolmas novelli oli ehdottomasti paras! Tarina oli pidempi ja sisälsi takaumia usean henkilön näkökulmasta. Tarinat nivoutuivat päätekstiin saumattomasti ja aloin vihdoin ymmärtää, mistä novelleissa on kyse! Ei mitään turhia kiertoteitä vaan pelkästään hyvä tarina! Ihan loistavaa! Tämän novellin pituus oli tosin reilu sata sivua mikä tuntui aika pitkältä novelliksi mutta muuten juuri sopivalta pituudelta. Henkilöihin ehti tutustua ja tarinassa oli jatkuvia yllättäviä juonenkäänteitä. Jännitys piti myös tässä otteessaan alusta asti eikä loppu todellakaan ollut ennalta-arvattavissa! 


Kokonaisuutena kirja sisälsi niitä luvattuja suudelmia ja parasta antia oli oikeastaan jokaisen suudelman erilaisuus. Kaikki eivät olleet intohimoisia vaan joukkoon mahtui ujoja ja myös rajumpia, joissa hampaat kolisivat. 
  Kirjasta teki erikoisen myös runsas kuvitus. En alkuun pitäny kuvista mutta huomasin, että kuviin kannatti tutstua jälkikäteen vaikka ne olikin sijoitettu kunkin tarinan alkuun. Näin ne eivät olleet irrallaan asiayhteydestä vaan täydensivät tarinoita mukavasti.
  Romantiikkaa kirjassa oli mielestäni yllättävän vähän. Jännitävät ja mielikuvitukselliset tapahtumat olivat paraatipaikalla ja romanttikan vähyys oli hienoinen pettymys minulle sisällön puolesta. Muuten tarinat tarjosivat runsaasti ajateltavaa ja viihdykettä. Suosittelen kirjaa! Älkääkä jääkö jumiin ensimmäiseen tarinaan - loppua kohden paranee!

Väristys - Maggie Stiefvater

Grace on jo vuosia katsellut kotinsa takana asustelevia susia. Etenkin eräs keltasilmäinen yksilö on saanut hänet pauloihinsa. Suden ja tytön välillä tuntuu olevan molemminpuolinen, luottamuksellinen yhteys.

Sam puolestaan viettää kaksoiselämää. Talvella hän elää metsässä pienen laumansa kanssa ja käy äänetöntä ajatustenvaihtoa pelottoman tytön kanssa. Kesän lämpimät säät suovat hänelle muutaman arvokkaan kuukauden ihmisenä – kunnes pakkanen jälleen vangitsee hänet lumiseen metsään, suden ruumiiseen.

Yhtenä syksyisenä päivänä Grace tapaa kotiovellaan pojan, jonka tuttuus saa hänen henkensä salpautumaan. Vuosien hiljainen suhde kasvaa tiiviiksi, surullisenkauniiksi rakkaudeksi. Mutta nuorten yhteinen aika käy vähiin…

Olin jo pidempään miettinyt tämän kirjan lukemista. olin kuitenkin muiden lukukokemusten perusteella rankannut tämän liian surulliseksi luettavaksi. Onnettomat loput eivät ole minun juttuni. Nappasin tämän nyt kuitenkin kesälukemiseksi, koska syksyllä en haluaisi lukea mitään kovin surullista. Vaikka kyllä tämänhetkinen sää ainakin täyttää syksyn kriteerit!
  Kirja vastasi aika hyvin ennakko-odotuksia. Lukeminenkin takkusi kun ei jaksanut kirjan apeaan tunnelmaan uppoutua kovin pitkäksi toviksi kerrallaan. Kaikilla henkilöillö tuntui olevan asiat huonosti tavalla tai toisella. Toisaalta tuli sellainen olo, että pohjalta ei ole kuin yksi tie ylöspäin joten pientä toivoa oli nähtävissä.
  Kirjan päähenkilöistä tykkäsin kovasti. Graceen oli helppo samaistua tiedepohjaisen ajatusmaailmansa ansiosta. Ihanaa kun päähenkilö on välillä yhtä surkea ihmistuntija kuin minä!
  En ihastunut tähän kirjaan mutta ei tämä mikään huono lukukokemus ollut. Kirjan hyvin erilainen ihmissusitarina oli ehdottomasti syvällisempää luettavaa kuin nuo viimeaikoina lukemani hömppäkirjat. Kyllä tämä kannattaa lukea!

Loputtomasti - Kiersten White

Paranormaali-sarjan 3.osa.

Evie haluaisi olla ihan tavallinen nuori, mutta hänen yliluonnollinen menneisyytensä ei jätä häntä rauhaan. Kansainvälisessa paranormaalien hallintovirastossa on uusi johtaja, joka haluaa Evien takaisin päämajaan. Pimeän hovin kuningatar puolestaan kiduttaa ihmisiä synkässä valtakunnassaan, ja kaiken lisäksi yliluonnolliset olennot ovat itsepintaisesti sitä mieltä, että Evie on ainoa, joka voi pelastaa heidät mysteeriseltä, hengenvaaralliselta kohtalolta.

Kello lyö koko yliluonnolliselle maailmalle, jonka kohtalo lepää yksin Evien käsissä.

Se siitä normaalista.

Sarjan päätösosa yllätti positiivisesti. Edellisen osan perusteella en ihmeempiä odotellut mutta tämä kirja oli ihan hyvää luettavaa vaikkei loistava-kategoriaan päässytkään. Juoni ei ollut hirveän omaperäinen muttei myöskään ihan ennalta-arvattava. Täytti siis hyvin viihdyttävän, ei juuri ajattelua vaativan kirjan kriteerit. 
  Ratkaisin myös, mikä tässä sarjassa on ottanut niin pahasti päähän. Päähenkilö! En tiedä onko Evie jonkun mieleen mutta minuun ei kyllä uppoa sitten yhtään! "Ai pitääkö mun pelastaa maailma? No jos ei pakoteta vaan saan itse päättää niin ehkä sit." Yhdyn täysin Rethin mielipiteeseen, että Evie ei tee mitään jos asiat ovat hänellä itsellään hyvin, muista viis. Todellista sankariainesta...
  Muuten kirja oli hyvä ja jos tykkää pinkistä niin ehkä tämä omituisen itsekeskeinen maailmanpelastajakin uppoaa.

Yliluonnollisesti - Kiersten White

Paranormaali-sarjan 2.osa.

Evie on vihdoinkin saanut sen tavallisen elämän, josta hän on haaveillut. Järkytyksekseen hän huomaa, että tavallinen elämä voi olla... ...aika tylsää.

Juuri kun Evie alkaa kaivata aikoja Kansainvälisen paranormaalien hallintaviraston leivissä, hän saa mahdollisuuden palata töihin.

Vaan kun yksi tehtävä toisensa jälkeen epäonnistuu, Evie alkaa epäillä koko touhun järkevyyttä. Kun kaiken lisäksi Evien ex-poikaystävä Reth ilmestyy paikalle kertomaan järisyttäviä paljastuksia Evien menneisyydestä, Evielle valkenee, että meneillään on taistelu, joka saattaa syöstä koko maailman kaaokseen. Ja kaiken keskiössä on Evie itse.

Se siitä normaalista.

Tämä kirja ei sytyttänyt sitten yhtään! Alku oli todella tylsää luettavaa. Evie on tavallisessa koulussa mutta arki onkin yllättäen tosi laimeaa eikä mitään hurjaa tapahdu. Sivuja vain yrittää kahlata eteenpäin ja toivoo, että meno kohta paranee. Puolenvälin  jälkeen näin käykin mutta ei meno silti päätä huimaa.
  Evie ottaa myös päähän jatkuvalla narinallaan ja valehtelullaan. Ja mainitsinko jo itsesäälissä rypemisen! Kirjan valopilkku onkin hieman yllättäen uusi henkilö Jack. Hänestä en tykkää oikeastaan yhtään mutta ainakin hän piristää kirjaa joka käänteessä. 
  Iso miinus myös juonen läpinäkyvyydestä. Pahiksen arvaa jo heti kättelyssä joten loppuun ei jää juuri ollenkaan yllätyksellisyyttä. 
  Viimeinen osa on vielä lukematta ja taidan lukaista sen läpi. Eipä siihen kauaa mene vaikka teos olisi yhtä huono kuin tämä.

Paranormaali - Kiersten White

Paranormaali-sarjan 1.osa.

Kuusitoistavuotias Evie haluaisi olla ihan tavallinen nuori. Mutta normaalielämä on hieman hankalaa, kun ex-poikaystävä on keiju, Evie on kovaa vauhtia retkahtamassa muodonmuuttajaan, ja hänen työnään on yliluonnollisten olentojen kiinni ottaminen.

Eviellä on oma erityinen kykynsä: hän näkee vampyyrien, ihmissusien, noitien ja muiden olentojen naamioiden läpi. Yhtäkkiä olentoja alkaa kuolla ja kaikki todisteet viittaisivat siihen, että Evie on muinaisen ennustuksen keskiössä. Se siitä tavallisesta elämästä...

Ensivaikutelma kirjasta oli vähän sama kuin aikoinaan Percy Jacksonista. Kirjan tyyli on yli-teinimäinen, mikä oli vähän liikaa jopa minulle. Koska Percy osoittautui aikoinaan loistavaksi kirjavalinnaksi, en antanut periksi, mikä olikin hyvä päätös. Kirjan alku oli osa hyvin suunniteltua kokonaisuutta ja päähenkilö olikin loppujen lopuksi normiteiniyttä ihannoiva luonnonoikku. Kuulostaapa houkuttelevalta!

En oikein tykästynyt kirjan perusjuoneen. Olihan hirviöagentti mukavaa vaihtelua mutta perinteisemmät juonikuviot ovat enemmän minun mieleeni. Tyylinsä puolesta (lue: teinimeininki) mukaan olisi sopinut rento humoristinen asenne. Nyt meno oli turhan vakavaa eivätkä tunnelmaa keventäneet edes hyvät vitsit. Kirjan tapahtumat etenivät toisaalta hyvää vauhtia ja monenmoista ehti tapahtua vaikkei kirja ole kovin paksu. Ei käynyt aika pitkäksi tätä lukiessa.

Kirjan keijut olivat todella hämärää porukkaa. Vaikka kirjassa oli useaan otteeseen mainintoja keijujen erikoisesta maailmankatsomuksesta niin tuntui ettei heidän motiiveistaan paljastettu yhtään mitään. Siis ryöstävät tyttöjä mustiin saleihinsa, jotta voivat tanssia heidän kanssaan!? Kuulostaa ihan joltain uneltani ja ne ovat yleensä hyvin omituisia...

Kokonaisuudessaan ihan hyvää ajanvietettä vaikkei lempikirjoihini lukeudukaan! Iskee varmasti nuorempaan lukijakuntaan paremmin!