Faythe Sanders, keskietelän lauman naaraskissa, oman isänsä ja alfansa mahdollinen seuraaja, elää elämänsä toistaiseksi piinaavinta aikaa.
Kaikki hyvä tuntuu olevan kyseenalaistettu: parisuhde, rauha, elämä. On vain kaappauksia, hyökkäyksiä, verta, sodanuhkaa ja musertavaa surua.
Faythe taistelee tiensä päivästä toiseen, kuin surumarssin mollista musertuneet nuotit, eivätkä yllätykset aina luo taukoa ainaiselle taistelulle. Lopuksi on vain yksi tunne – kostonhimo – joka pitää lauman koossa.
Vähän on alkanut kyllästyttää tämä sarja. Ihmiskissat olivat alkuun ihan mielenkiintoisia mutta sarja ei enää samalla tavalla jaksa kiinnostaa vaikka tässä kirjassa tapahtuikin paljon asioita. Myös kulkukissojen kohtelu tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja pistää ihmettelemään, miksi heitä vain syrjitään kun heistä saisi hyviä henkivartjoita eikä omia poikiaan tarvitsisi tapattaa. Ihan luettava kirja silti, hyvää "aivot narikkaan" -tavaraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti