Faythe Sanders – kenties laumansa tuleva johtaja ja historian ensimmäinen naaraspuolinen alfaehdokas – ei juurikaan saa levätä ja hoitaa vammojaan ennen uusia taisteluja. Laumassa elää suuri epätoivo ja tappiomieliala. Pelko on muuttanut kutsumattomaksi vieraaksi omille tiluksille ja monta uhria on saatu kaivaa mullan alle.
Kaikista synkimmän varjon luovat myrskylinnut, joiden väkivaltaisuus ja peräänantamattomuus tuntuvat olevan ihan omaa luokkaansa. Linnut luulevat Faythen lauman olevan syypää erään linnun murhaan, ja kosto täyttää heidän mielensä. Faythe saa kuitenkin linnuilta yhden mahdollisuuden todistaa syyttömyytensä. Tämä mahdollisuus tuntuu vain mahdottomalta toteuttaa…
Tämä kirja toi uutta kiinnostusta sarjaa kohtaan. Myrskylinnut olivat mielenkiintoisia muodonmuuttajia, eivät ihan sellaisia kuin voisi kuvitella. Eivät mistään mukavimmasta päästä mutta jännitystä ainakin riitti! Faythe saa todella pistää itsensä likoon laumansa puolesta ja osoittaa jo selvästi olevansa tuleva alfaehdokas. Kirjan kolmiodraama oli vähemmän mukavaa luettavaa ja varsinkin Marc otti hermoon. Täytyy myöntää, että olen Jacen puolella tässä asiassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti