Mustan tikarin veljeskunta -sarjan 12. osa.
Wrath, joka on vuosisatojen ajan yrittänyt vältellä kuninkuutta, ottaa vihdoin vastuun harteilleen. Mutta kruunu on raskas kantaa. Beth Randall luuli tietävänsä mitä oli tekemässä, kun hän pariutui planeetan puhdasrotuisimman vampyyrin kanssa. Beth on päättänyt haluta lapsen mutta ei ole lainkaan valmistautunut Wrathin mielipiteeseen asiasta. Voittaako todellinen rakkaus... vai raastava menneisyys?
En hirveän innoissani odottanut tätä osaa vaikka Wrathista pidänkin. Jotenkin ei innostanut uudestaan perehtyä Wrathin ja Bethin suhteeseen.
Kirjan alku olikin vähän tylsä ja henkilöstä toiseen poukkoiltiin jatkuvasti. Tuntui liian hajanaiselta koko kuvio. Loppua kohti kirja kuitenkin paranee vaikka päähenkilöiden suhde ei todellakaan ole se mielenkiintoisin. Eniten minua kiinnosti Varjojen tekemiset vaikka sekin juonikuvio muistuttaa turhan paljon Zsadistin ja Phuryn tarinaa. Tuntuu kirjailijalta ideat loppuvan ja kierrättää samoja aiheita vähän eri formaatissa.
Toinen asia mistä en tykännyt on jatkuvasti lisääntyvä väkivalta. Lessereiden kohdalla se vielä menetteli mutta näiden pikkurikollisten kiduttaminen aiheuttaa lievää pahoinvointia. Ja monet kohdat olisi voinut jättää pois jos olisi hylännyt yhden sivupariskunnan nimittäin Solan ja Assailin. Heidän tarinansa ei ollut kovin kiinnostava vaan lähinnä sivujen täytettä. Kokonaisjuontakaan he eivät muuta kuin sivunneet.
Menneisyydestä kertovat kohtaukset Wrathin vanhemmista sensijaan olivat mielenkiintoista luettavaa. Alkuun luulin, että kyse oli Wrathin menneisyydestä mutta sekin selvisi myöhemmin. Wrath Wrathin poikia onkin jo useammassa polvessa. Ainoa, mikä jäi vaivaamaan, oli lausahdus, että hallitsijaperheellä oli yleensä vain yksi jälkeläinen. Tämä kuulosti oudolta kun kirjassa mainitaan, että kuninkaalla kuului olla useampi vaimo. Luulisi, että useampikin vaimoista siis synnyttäisi jälkeläisiä.
Muutenkin tämä vampyyrien lisääntymistouhu on täysin naurettavaa, kuten aiemmista kirjoista on jo käynyt ilmi. Jos suuri osa naaraista kuolee synnytykseen ja monesti myös lapsi, niin miten rotu voi muka säilyä elinkelpoisena? Ja tähän vielä lisäksi muutosvaiheen kuolleisuus! Hohhoijaa...
Kelpo lukukokemus silti. Tämän parissa jaksoi hyvin viettää tunnin jos toisenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti