”Tuntui kuin olisin nähnyt hirveää painajaista, sellaista jossa täytyy juosta juoksemasta päästyään, keuhkot pakahtumaisillaan, eikä silti pääse eteenpäin niin lujaa kuin tahtoisi... Tämä ei kuitenkaan ollut unta, ja toisin kuin painajaisissani, en juossut oman henkeni edestä; juoksin pelastaakseni jotakin mittaamattomasti arvokkaampaa. Oma henkeni merkitsi minulle enää hyvin vähän.”Bella Swanin mielestä on jotain tärkeämpää kuin itse elämä: Edward Cullen. Vampyyrin rakastaminen on kuitenkin vaarallisempaa kuin hän olisi koskaan voinut kuvitella. Heidän suhdettaan uhkaavat ennakkoluulot sekä läheiset ja rakkaat, ja ongelmat ovat vasta alkamassa.
18-vuotispäivän kynnyksellä Bella on surullinen, sillä hän ei haluaisi vanheta – Edward kun on ikuisesti 17-vuotias. Vastentahtoisesti vietetyillä syntymäpäivillä hän saa lahjapaperista haavan ja vuotaa verta verenhimoisten vampyyrien edessä...
Sarjan toinen osa ei sytyttänyt yhtään niinkuin ensimmäinen. Edward, joka edellisessä kirjassa oli niin ihana, oli nyt täysi kusipää! Jos joku olisi minua kohtaan tuollainen niin kiertäisin kyllä kaukaa kyseisen henkilön. "Epäluotettava" kuvaisi häntä hyvin vaikka oli olevinaan niin ritarillinen.
Bellalla menee tässä kirjassa todella huonosti. Sääliksi kävi. Jacob yrittää parhaansa mukaan piristää Bellaa mutta saakin sitten rutkasti omia ongelmia. Tykkäsin alkuun Jacobista kovasti mutta kirjan loppupuolella ärsyttävä välttely/mykkäkoulu-taktiikka alkaa ottamaan päähän. Miten asioita voi muka selvittää jos toinen on jatkuvasti tavoittamattomissa?!
Juonellisestikaan kirja ei oikein vakuuttanut. Kirja oli jatkuvaa matalalentoa eikä vauhtiin oikein päästy. Victorian tapaus jäi ihan auki vaikka sen olisi voinut mielestäni hoitaa pois päiväjärjestyksestä ja keksiä jotain uutta seuraavaan kirjaan. Odotin vähän enemmän tältä kirjalta ja oli kyllä ikävä pettymys. Toivon todella, että seuraava kirja on parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti