Kaksi hahmoa taistelee revenneen taivaan alla. Saatan vain katsoa vierestä, kun he käyvät toisiinsa kiinni yhä uudestaan ja uudestaan.
Kallion kasvatti Raisa ei Kainuun korven Hukkavaaraan muuttaessaan osannut aavistaa, miten paljon hänen maailmansa muuttuisi. Paettuaan susirajan vaaroilta takaisin Helsinkiin Raisa on yrittänyt keskittyä kaiken tapahtuneen unohtamiseen.
Mutta suuri rakkaus, Mikael, ei ole niin vain unohdettavissa. Eikä Hukkavaara ole vielä paljastanut läheskään kaikkia salaisuuksiaan.
Sudet kutsuvat. On pakko palata takaisin, vaikka se tarkoittaa ajautumista keskellä repivää taistelua. Jos ei edes omiin tunteisiinsa voi luottaa – keneen voi?
Sarjan toinen osa jatkoi samaa hyvää tyyliä kuin edellinenkin. Niko, Mikael ja Raisa ovat edelleen keskeisimmät henkilöhahmot mutta mukana on myös uusia. Henkilökemiat ovat varsin sekaisin kun entiset vihamiehet ja oudot hyypiöt ovatkin tässä osassa hyvisten puolella. Sodassa ei aina voi valita liittolaisiaan vaan kaikki on otettava vastaan. Tosin tällä kertaa Raisa oli ennenminkin se ärsyttävä osapuoli ominen itsekeskeisine tavoitteineen.
Kirjan juoni vie tällä kertaa Hukkavaaran ulkopuolelle. Oli ihan kiva lukea myös muista paikoista kun Hukkavaara tuli jo aika tutuksi ensimmäisessä osassa. Kirjan loppuratkaisu oli vähän yllättävä ja kaikki jäi taas kerran hyvin kesken. Olin odottanut, että Raisan henkilökohtaiset salaisuudet olisivat vähän selvinneet mutta kaikki jäi vielä pimentoon. Toivottavasti saisi pian seuraavan osan kirjastosta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti