maanantai 9. kesäkuuta 2014

Riitasointu - Becca Fitzpatrick

Nora ja Patch saivat toisensa, mutta kestääkö heidän rakkautensa myös arjen paineiden keskellä? Vaikka Noran olisi pitänyt tietää, että suhde suojelusenkelinä toimivan nuorukaisen kanssa ei ole helpoimmasta päästä, tulevat seurustelun haasteet hänelle yllätyksenä. Patch ei lukeudu Noran suojelunhaluisen äidin suosikkeihin, ja kapulaa rattaisiin heittävät myös nuorukaista valvovat arkkienkelit. Nora ei pääse eroon tunteesta, että Patch salaa häneltä asioita, ja huomaa epäilevänsä tämän tunteiden syvyyttä.

”Kaikki varoittivat minua. He sanoivat, että minä olin vain yksi uusi päänahka vyöllesi, ja sinä häipyisit sillä sekunnilla, jolloin minä rakastuisin sinuun. Minun on saatava tietää, etteivät he olleet oikeassa.”

Lisää epäluuloja herättää Patchin outo ja äkillinen kiinnostus sietämätöntä Marcieta kohtaan – asia, jota yhä etäisemmäksi muuttuva poika ei suostu selittämään. Samalla kun erimielisyydet uhkaavat erottaa parin lopullisesti, kasvaa Noran kiinnostus oman menneisyytensä mysteereihin: mitä tarkkaan ottaen tapahtui Noran isälle? Ja onko asialla mitään tekemistä sen kanssa, että Noran suonissa virtaa langenneen enkelin veri?

Päätin jatkaa sarjan parissa edellisen kirjan aiheuttamasta pettymyksestä huolimatta. Eipä olisi kannattanut. Sarjan toinen osa jatkoi samalla linjalla edellisen kanssa. Patch ei herättänyt kovinkaan positiivisia mielikuvia ja koko kirjaa leimaa masentava tunnelma, joka johtuu Patchin, Noran ja Marcien kolmiodraamasta. Jokainen noista kolmesta kilahtaa vuoronperään kirjan aikana eikä voi kuin pyöritellä silmiään henkilödynamiikalle. Kirja kerää taas vauhtia loppua kohti mutta se ei mitenkään riitä pelastamaan muuten kehnoa lukukokemusta. En taida jaksaa lukea enää useampaa kirjaa tästä sarjasta.

Arvosana: 2

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti